Puuki, kerroppa yksikin esimerkki missä kohtaa meidän myyjien ”puolien pitäminen” olisi puun hintaan vaikuttanut? Minusta puun hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla jalosteiden hinnassa ja kyllä me saamme aika tarkkaan vuodesta toiseen sen tietyn korvauksen. Hetkittäisiä piikkejä saadaan kun kysyntä paranee ja yllättää jalostavan teollisuuden. Silloin pitää saada nopeasti ostettua puuta ja silloin tyrkätään hintaa lisää jopa sen euron kasvatuspalkkion yli. Joka sitten taantumassa otetaan kyllä yhtä tehokkaasti pois. Ja joka vaivautuu kuidun hintaa miettimään ja siitä saatavaa jalostushyötyä euroina pitäisi ymmärtää ettemme ole onnistuneet emmekä onnistu horjuuttamaan euron palkkiotamme.

Hintatason saa selville esim. seuraamalla sitä maailmanmarkkinahintaa, joka ei juuri koskaan ole samalla tasolla  kuin kotimaan hintataso.   Puolien pitäminen voi tarkoittaa erilaisia asioita tilanteesta riippuen.   Kun ei myy jos hinta ei miellytä, sekin on yhdenlaista puoliensa pitämistä.   Samoin esim. hakkuiden valvominen, jotta tukkipuuta ei menisi turhaan kuitupuukasaan. Kaupan tekeminen tahon kanssa, joka ostaa myös lyhyitä tukkimittoja ja/tai pikkutukkia sille sopivista leimikoista on myös puolien pitämistä.  Kauppasopimukseen tehdyt lisäykset mm. jätettävästä puustosta, hakkuutavasta, maksuaikataulusta, puiden omistusoikeuden siirtymisestä jne. on puolien pitämistä.  Edelliset on vaikuttaneet puun hintaan, toisinaan suht. paljonkin.

Yleinen edunvalvonta tosin on aivan liian vaatimattomalla, käytännössä melkein olemattomalla  tasolla verrattuna moneen muuhun alaan .   Pitkään jatkunut ylituotantotilanne vaikuttaa eniten puusta saatavaan huonoon hintaan mutta ei se sitä tarkoita, että  mittää ei kannata tehdä koska isot firmat määrää kuitenkin.  Sitä jotkut tietysti toivoo, jotta kukaan ei sano vastaan tai tee mitään alkutuottajan aseman parantamisen suhteen mutta se ei palvele pitkityksessä edes niitä jotka siitä eniten ovat hyötyneet ja hyötyvät tällä hetkellä.  Metsän kasvatus on pitkäjänteistä hommaa eikä lyhytaikainen  ”ryöstöhinnoittelu” tms. vastaava toiminta, jota aina joskus ilmenee tuo pidemmän päälle parasta lopputulosta.

Mitä ihmeen edunvalvontaa voisi olla yksityisen omaisuuden myynnissä, metsää omistaja myy aina omalla päätöksellään ostajan kanssa sovittuun hintaan. Meillä on vielä markkinatalous, jossa kartellit ovat hyväksyttyjä vain työvoiman myynnissä.

Kyllä se on niin, että vaikka olisi millanen marmoripalatsi korvessa niin siellä ei nuori ihminen pysy.  Ei näytä kummempia olisuhteita olevan niilläkään jotka ei ole takametsiään säästelly. Oisko menny rahat uuen lypsykoneen ostoon. Uuteen traktoriin harvalla on enää metsää. Liikkuvat jo sellaisissa hinnoissa.

Miten puunkatkontaa voidaan käsitellä oikeudessa, kun ei ole mitään mihin sitä verrataan. Jokainen puukauppa voidaan viedä oikeuden käsiteltäväksi, jos on kaksi tyhmää osapuolta, jotka haluavat rikastuttaa lakimiehiä. Tavallisissa puukaupoissa on kyse niin pienistä rahoista, että oikeudenkäynnit ei kannata, lisäksi mitassa on 4% pelivara.