Kujalalta oikein mahtava metsätalouden oppitunti ja katsaus lähihistoriasta. Juuri samanlainen kuva itsellenikin aikanaan tuli mm. MMM:n toimista, kuin mitä Kujalakin kertoi.  Oli hyvä linkki, kiitos siitä AJ. Kujalan strategia metsän ostoon tässä markkinassa on oikeastaan ainut taloudellisesti mahdollinen.

Kun yläharventaa metsän, josta saa pienemmistä puista jäämään kasvatuskelpoisen metsän, sijoitetusta pääomasta saadaan valtaosa heti takaisin ja jäävän puuston suhteellinen arvokasvu (puustoon sitoutuneen pääoman tuotto) tekee huomattavan hyppäyksen.  Vältytään siltä, että euron puuntaimeen sijoituksesta saa kolmenkymmenen kuluttua vaivoin sen euron. Sitä vastoin siitä pystyyn jäävästä euron puusta saakin kymmenen vuoden kuluttua jo kympin jne.

Kujalahan aivan oikein totesi, että ratkaisuja tehdään aina tilanteen vaatimalla tavalla, eikä mihinkään kasvatusperiaatteisiin hirttäydytä. Näin juuri minäkin asian ymmärrän.

Kujalalla on ollut potkua metsänostoon omista pääomista. Omalla kohdallani potku tuli eriskummallisesta siirtymäkauden verolainsäädännöstä, kun omia pääomia ei ollut ja vieraan pääoman koro oli tuohon aikaan huomattava.

Timpan vastikkeettomasti saadun metsän hoito saattaa näyttää tietysti aivan erilaiselta, vaikka taloudellisessa mielessä tilanne on aivan samanlainen. Tipalle nyt vain ei mene jakeluun se, että puuntuotos (m3) ei ole synonyymi kannattavuuden kanssa.

Kävin juuri parin viikon Lapin turneella, enkä ole olenkaan varma, etteikö Rovaniemen yläpuoleltakin voi tehdä aivan järkeviä metsäinvestointeja. Noissa olosuhteissa paikalliset vaihtelut ovat huomattavia. Toisessa paikassa kasvu saattaa olla jopa parempaa kuin 700 km etelämpänä ja toisessa paikassa ei kasva mitään. Omistan Sallassa luoteeseen laskevaa vaaran rinnettä, joka kasvaa selvästi paremmin kuin omistamani kuiva kangas 700 km etelämpänä. Ilmeisesti mänty pystyy sopivissa olosuhteissa hyödyntämään kesän  valoisan ajan hyvin tehokkaasti ja ilmaston lämpeneminen ennustaa juuri Pohjois-Suomen männiköille huomattavaa kasvun lisääntymistä ja ongelmia Etelä-Suomen kuusikoille.

Kun yläharventaa metsän, josta saa pienemmistä puista jäämään kasvatuskelpoisen metsän, sijoitetusta pääomasta saadaan valtaosa heti takaisin.

Kujalan esimerkissä ei ihan näin käynyt. Metsässä oli puolen miljoonan euron edestä puuta ja yläharventamalla saatiin 200t€.

Kujalahan aivan oikein totesi, että ratkaisuja tehdään aina tilanteen vaatimalla tavalla, eikä mihinkään kasvatusperiaatteisiin hirttäydytä. Näin juuri minäkin asian ymmärrän.

Aivan. Ei kannata hirttäytyä siihen NNA:n laskentaakaan ihan sokkona vaikka kuinka olisi siihen tottunut.    Lopputulokseen kun vaikuttaa moni muukin tekijä kuin ”ylhäältä” annetut aina tilanteen mukaan.

Miten vaikuttaa esim.  se, että jk:ssa joudutaan tekemään ennakkoraivausta ja täydennysistutusta jotta homma olisi järkevää  vaikka jk-oppaassa ei niistä yleensä kerrota mitään eikä oteta ainakaan kustannusvertailulaskelmiin mukaan.    Minulla oli viimeksi jk:n koekuviolla  raivauskuluja n. 100 €/ha ja täydentääkin piti n. 250 €:n kustannuksella  jotta ei  taimien odottelussa menisi 4-kymmentä vuotta tai niitä ei ehkä tulisi vielä siinäkään ajassa.

Näyttää Rovaniemen seudulla nyt olevan pyyntihinnat selvästi yli metsä-arvion arvon ilman vähennyksiä.

Aika vähän sitä oikesti tarvitsee yhtään mitään.