Pahimmillaan leimikosta on löytynyt kaksinkertainen määrä puuta mitä kauppapapereissa arvioitu. Jos tuhannen kiinnon perusteella tehdään kaupat ja löytyy kaksi tuhatta, niin alkaa miettiä hinnoittelua. Pitäisiko kahden tuhannen kaupassa olla parempi hinta kuin tuhannen. Täälläpäin ostajilla on tapana arvioida puumäärät kovasti alakanttiin.

Aika monet ostajat näkyy laittavan puumäärät alakanttiin. Pitää ihan kovana olla että saa ne oikein. Monilla metsänomistajilla ei myöskään riitä taito arvioida onko poistuma 40 vai 80. Siinä jos ostaja huonosti katselee leimikon ja arvioi hiukan väärin ja laittaa vielä varmuuden vuoksi alakanttiin lukeman niin isoilla pinta-aloilla puhutaan suurista määristä. Ja jos harvennus tehdään vielä hiukan voimakkaampana, niin isoilla pinta-aloilla tulee jo kovasti paljon eroa. Kuviot ja leimikot on yleensä pohjoisessa pinta-aloiltaan isompia kuin etelässä. Siinä jos on hinnat sovittu paljon pienemmän määrän mukaan niin huono juttu.

Harva päivittää metsäsuunnitelmia erikseen puukauppaa varten. Yleensä puukaupat on lähes aina tehty huonomman leimikon tiedoilla ja tosiasiassa leimikko on ollu parempi ja puuta lähtenyt enemmän. Tämä ei voi olla vaikuttamatta hintoihin. Paljon olen puukauppoja nähnyt ja tämä puumäärien liian alas arvioiminen on yleistä.

Miten lie sitten paljon vaikuttaa tuo leimikon koko/puumäärä tosiasiassa hintoihin. Täällä on ollut isoja tiloja, joissa on ollut ikimetsät päällä ja kokonaisia metsäsarkoja hakattu aukoksi. Kymmenien tuhansien kiintojen kauppoja tiedän.

Tukin hinnan luulisi taittuvan, kuitupuulla toinen tilanne, tulee muuten melkoisia korostuspaineita kaukolämmölle niille yhtiöille jotka käyttää paljon puuta koska sähköllä on niin huono hinta se ei auta enää…