Teollisuudelle raaka-ainetuotannossa on suurijoukko  väkeä eikä tuloa puunmyyjälle vuodessa metsästä juuri synny, mutta tilakohtaiset  kulut  teollisuudelle ei vastaa edes yhden kuukauden palkkaa jalostuksessa.

”Vuonna 2019 metsätalouden verovelvollisia aktiiviviljelijöitä oli 37 696, muita maatalouden verovelvollisia (passiivitilan omistajia) 53 894 ja metsätilallisia 139 046. Puun myyntitulot olivat vuonna 2019 selvästi korkeammat niillä metsänomistajilla, jotka lukeutuivat aktiiviviljelijöihin. Aktiiviviljelijöiden saamat myyntitulot olivat vuonna 2019 noin 14 000 euroa, kun ne olivat kaikilla metsänomistajilla noin 8 000 ja niillä metsänomistajilla, jotka eivät ole maatalouden verovelvollisia noin 3 600 euroa.”  Läh: Tilastokeskus  Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto > 2019

Pieni kuviokoko pitää kuitupuun ja energiapuun hinnat maltillisia. Maksaiinissa kerrotussa kuukauden puukaupassa/ energiapuu ”kantohinnaksi” jäi vain kemeratuki. Sitä ei kerrottu ,saiko työn urakoinut taho edes omiaan pois työn toteuttamisesta. Pinta-alaa leimikolla oli 2,5 ha ja kertymä risuineen päivineen 100 kiintoa.

Toisaalla lehdessä energiayrittäjä totesi ,että alle 200 kiinnon kohteille ei kannata suunnata resursseja erikseen. Tätä taustaa vasten ihmetyttää monien toive ,että enskoille ja energiakohteille olisi oltava omat pikkukoneet. Jos niitä jää odottelemaan ,jää hommat tekemättä.

On järkyttävää todeta ,että energiapuun kasvattamisen ” kannattavuus” perustuu pelkästään tukiin. Tukikin kohdistuu täysin väärin . Niitä pieniä koneita voisi tarpeisiin ilmestyäkin , jos tuki ohjattaisiin sinne ,mihin se oikeasti kuuluu eli kasvaneiden korjuukulujen kattamiseen. Nyt tuki ohjaa vain lisäämään hoitorästejä. Pienialaisista ja hoitamattomista kohteista ei ole kukaan oikeasti kiinnostunut. Harvalta löytyy yli 5 hehtaarin kokonaisuuksia.

”Kuukauden puukaupassa” tuki päätyi ”kantohinnaksi” metsänomistajalle ei korjuuyrittäjälle korkeampien korjuukulujen katteeksi.

Mitenkäs niitä pikkukohteita ketjutetaan ,kun alueella on useita toimijoita ja naapurissasikin puut myydään eri ostajalle. Ainoa mahdollisuus ”ketjuttaa” on korjata yhden tilan kaikki kohteet saman korjuuketjun voimin kertakäynnillä enskasta aukkoon. Kannattaa siis viritellä se enska tähän kuvioon sopivaksi, muuten sen sen korjuu siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

Täällä on onneksi vaihtoehtoja korjuun tekijöiden kanssa, niin ei tarvi tyytyä yhteen isoon koneketjuun , jos on tarve erilainen.

Sitähän se on metsäyhtiöiden monopoli puunhankinnassa. Siihen metsänomistajat ovat valitettavasti tyytyneet, maksavat kaikesta puunhankintaan liittyvästä palvelusta. Metsät on siinä mielessä kansallistettu ja onhan se teollisuuden ja yhteiskunnan kannalta edellinen ja tuottava tapa hoitaa puuhuolto.

On sitä myös metsänomistajan kannalta, jos metsänomistaja laittaa tuotot samaan koriin teollisuuden kanssa. Periaatteessa kilpailutus on tehty myös metsänomistajan puolesta. Samat tuotot ovat vartomassa myös metsänomistajaa ja aina voi harjoittaa kehitystoimintaa. On niitä vielä metsänomistajia ja on myös suurmetsänomistajia, jotka hoitavat metsien elikeinotoiminnan oman kirjanpidon kautta.