Keskustelut Metsänhoito Puulajisuosituksia

  • Tämä aihe sisältää 40 vastausta, 17 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , sitten Rukopiikki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 40)
  • Puulajisuosituksia

    Merkitty: 

    Hehtaarin aukolle on tulossa rauduskoivua ja lehtikuusta mutta olisi mukava saada vielä jotain muutakin lehtipuuta elävöittämään maisemaa.

    Kasvaahan nuokin nopeasti mutta mietin myös hybridihaapaa, jotta olisi vielä nopeammin korkeampi taimikko. Vesooko hybridi ihan samalla tavalla kuin normihaapa?

    Mites joku jalompi puulaji? Tammi, vaahtera tms? Onko niiden kasvunopeudesta kokemuksia? Soveltuuko sekapuuksi koivikkoon?

    Maapohja runsasravinteista, lähes lehtomaista ja hienojakoista. Aurinkoinen/puolivarjoinen paikka.

  • Jantura Jantura

    Kuten jo aiemmatkin todenneet; tammea en laittaisi koivun alle varjoon kitumaan, vaan antaisin tulla luontaisena sekaan, jolloin helpompi raivata varjostavat ajoissa pois. Kuusta voisin kokeilla, jolloin tammi pysynee riittävän kapealatvuksisena ilman oksasaksiakin. Kasvunopeus kutakuinkin sama. Suojausta kannattaa harkita vakavasti. Ensiharvennuksessa kaikki kuuset pois. Lehtikuusi saattaa mennä kasvussa tammenkin ohi.

    Jos arboretumhengessä mennään niin jaottelisin eri lajit mieluummin omille alueilleen valontarpeen ja kasvupaikan mukaan.

    santtu.korhonen79

    En lukenut keskustelun kaikkia viestejä, joten voi tulla kertauksena.

    Mutta Vuorijalava on todella nopeakasvuinen rehevällä maalla.  Tosin maistuu jäniksille, mutta niin maistuu koivukin.

    Rukopiikki

    Eihän koskaan voi tietää millaista puuta tulevaisuudessa tarvitaan.

    Ruotsissa istutettiin suuria tammimetsiä 1830 luvulla, tarkoituksena oli taata Ruotsin laivaston laivanrakennuspuun tarve. Ne oli suunniteltu kaadettavaksi joskus  parinsadan vuoden kuluttua, eli näinä päivinä. No nyt ei laivasto enää tammilankkuja tarvi ja puut heiluu pystyssä.

    Visakallo Visakallo

    Joskus puiden tarve voi muuttua tai loppua hyvinkin nopeasti. 90-luvun laman aikaan haimme Vierumäen taimitarhalta muutaman kuorman aika kookkaita hopeakuusen, omorikan ja tammen taimia, jotka oli laitettu tarhalla kasvamaan 80-luvun puolella. Tarkoituksena oli markkinoida ne uusien talojen rakennusten piha- ja koristepuiksi, mutta lama pysäytti rakentamisen kuin seinään, eikä taimille ollutkaan enää markkinoita. Osa näistä taimista päätyi sitten meille peltojen metsitykseen.

    Nostokoukku

    Hopea- eli okakuusi vaatii runsaasti tilaa ympärilleen. Pihassani ja ”puulajipuistossani” on niitä muutamia. Ei siedä varjostusta oikeastaan ollenkaan, kehittyy muuten raaskun näköiseksi. Hidaskasvuisena jää usein muiden puiden  varjoon. Ei sovi mielestäni ulkonäöltäänkään muualle kuin kaupunkiin. Omorika eli serbiankuusi sopii paremmin tavalliseen ympäristöön. Sietää varjostusta ja kehittyy siitä huolimatta komeaksi kartioksi. Näin ainakin omassa pihassani.

    Rukopiikki

    Suomessa haikaillaan jopa pyökkiä mutta kun etelä ruottinkin pyökkimetsät ovat kovin vaatimattomia ja huonolaatuisia, joten en usko että se on metsätaloudellisesti mitenkään järkevä koskaan suomessa.

    Nostokoukku

    Pyökki on mereisen lauhkean vyöhykkeen puulaji. Suomi taas kuuluu mantereiseen boreaaliseen metsävyöhykkeeseen. Pyökki on nuorena hyvin hallanarka. Se vaatii todella rehevän kasvupohjan. Lisäksi se on säännöllisestä sadannasta riippuvainen. Keski-Euroopassakin pyökkimetsät ovat alkaneet ränsistyä yleistyvien kuivuusjaksojen seurauksena. Nuorempana olin innokas kokeilemaan monenlaisia puulajeja. Istuttelin erilajisia omenapuita, luumupuita ja kirsikkaa useana keväänä. Sen vain huomasin, että vähintään kerran kymmenessä vuodessa tulee niin ankara pakkastalvi, että työ valuu hukkaan. Viimeksi vuosi sitten oli pakkasjakso joka kohteli kaltoin istutuksia. Keski-Suomessa olen saanut menestymään hyvin, yleisten kotimaisten puulajien lisäksi, lähinnä havupuita, pihtakuusia, serbiankuusta, kontortaa, okakuusta, mustakuusta, douklaskuusta ja sembramäntyä. Ilmastosta ne eivät ole olleet moksiskaa , mutta istuttajan virheet niidenkin menestymisessä näkyvät. Lähinnä liian tiheään istuttaminen. Erikoisemmista lehtipuista on menestynyt kynäjalava, ruotainpihlaja ja saarni. Aikoinaan taimitarhan raakkikasasta pelastamani saarni on hyvänlaisen tukkipuun paksuinen ja parikymmentä metriä pitkä. Ehkä sen on tällä korkeudella pelastanut sen ominaisuus tulla hyvin myöhään lehteen. Hallat ovat jo ohi, kun saarni tulee hiirenkorvalle.

    Rukopiikki

    Ei pyökki välttämättä niin mereinen ole koska Puolassa ja muualla Itä-Europassa on komeita pyökkimetsiä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Metsälehmus myös kiva puu jos sattuis löytymään sopiva alkuperä

    Rukopiikki

    Lämpimän pitkän kesän jäljestä eteläiset lajit kestää kovan pakkasen kun ehtivät kunnolla valmistua talveen. Pohjois-Suomessahan melkeen kaikki lajit on eteläisiä.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 40)