Tuli minullekin kaupoissa hieman yli hehtaari peltoa, yli 100 vuotta vanhaa, ruokamultaa varmaan liki puoli metriä. Ollut enimmäkseen heinäpeltona. Nyt viimeksi parin hevosen laitumena. Minulle tulon jälkeen olen pitänyt ”perhos- ja kimalaisniittynä” pari vuotta, eli mahona. Nyt alkavat joutavat rikkakasvit, ohdake, hevonhierakka, rönsyleinikki ym. vallata, niin että täytyy siihen jotain puuta laittaa. Jos olisin nuorempi tekisin puulajipuiston. Sellaista rakentelin 15 vuotta sitten kaupoissa tulleen pienempään peltopalan. Siinä on suomalaisten peruspuiden lisäksi lehtikuusta, kontortaa, sembraa, mustakuusta, pihtakuusta, serbiankuusta, visakoivua, ruotsinpihlajaa ja pensaiksi laskettavia. Tuo pala on tien toisella puolella nyt viimeksi tullutta. Niistä olisi yhdessä saanut lähes kelvollisen kokoisen metsäkuvion, mutta ei ollut ennustajan lahjoja tulevista kaupoista. Haavan taimia ei taida saada mistään, mutta ajattelin kokeilla siirtää metsätienpenkasta aikaisin keväällä luontaisia piiskataimia. Yhteen kulmaan on noussut jo kelvollinen leppätaimikko.

Niin ne on, ja hinta muutaman kympin. Kerää vaahteran siemeniä ja koeta idättää niistä. Meillä on vashteroita pihapuina ja siemensyntyisiä parin lehden ”sirkkataimia” ilmestyy sakeaan sinne missä on vähänkin paljasta maanpinta, emännän kukkapenkkeihin, terassin alle ja viereen jne. Minulla on muuten yksi jo yli 15 metrinen douklas. Toin sen aikoinaan auton takapenkillä taimitarhan jätekasasta heikossa hapessa. Istutin sen pihanperälle vähän niin kuin valeeseen, että näkisin toipuuko se. No, se jäi siihen, ja liian lähelle parhaassa kasvussa olevaa rauduskoivua, oikein riippa sellaista. Lähti kasvuun pikkuhiljaa, mutta nyt latva on piiskasntunut aika olemattomaksi. Täytyy tehdä siitä keväällä oregonin mäntyä, liiteriin tosin.