Ensimmäinen tapa vältellä erimielisyyksiä on myydä puut sellaiselle, joka aidosti tarvitsee hakkuukohteen puita. Turha myydä pylväsmänniköitä sellufirmoille. Tukit myydään niille, jotka tukkeja aidosti tarvitsee. Ei tule niin helpolla keskustelua katkonnasta ja ihmettelyä kuitukasan suuruudesta.

#” puukaupan tulos ratkaistaan korjuuvaiheessa ”#

Tuo väite osuu kohdalleen vain silloin , kun metsää on hoidettu suositusten mukaisesti eivätkä luonnontuhot ole vaikuttaneet metsän kasvua ja laatua alentavasti .
Mutkaista räkämännikköä ei valvomalla tukivoittoseksi muuteta eikä puutavaraa korjaava yhtiökään pysty moiseen .
Jos valvotaan , on valvonta aloitettava jo ennen hakkuuta perehtymällä tarkoin puuston laatuun . Myöhemmin toteutettuna voi lopputulos olla ihan mitä sattuu .

Pelkästään metsäsuunnitelman esittämiin tukkiosuuksiin tukeutumalla päästään hyvin helposti kiistelyn loputtomaan suohon. Suunnitelmassa tukkiosuus määrytyy lähes täysin puiden läpimitan perusteella ottamatta kantaa puuston laatuun .

Suunnitelman vastaisesti harventamatta kasvatetut kuviot saattavat kääntyä päätehakkuussa jopa kuituvaltaisiksi . Nämä kohteet sahafirmat visusti kiertävät , mutta ne kelpaavat kolmelle suurelle mainiosti . Ilman näitä ”pahuksen kuitufirmoja ” saisi nykyistä paljon suurempi osa metsänomistajista kaupitella turhaan leimikoitaan .
Kuitufirmat ottavat tukinkin tarkasti talteen , jos laatuehdot täyttyvät . Tarkempia ne kuitenkin joutuvat olemaan laadun suhteen , koska välittävät tavaraa eteenpäin . Vajaalaadusta sakotetaan ankarasti.

Kun kaikki metsänomistajat eivät kuitenkaan kilpailuta eivätkä valvo (itse tai avustajan kautta), parempi olisi kehittää puukauppatapaa.

Tässä yhdessä asiassa olen samaa mieltä tohtori Lauri Vaaran kanssa: nykyinen pystykauppatapa ei ole myyjän kannalta paras mahdollinen. Se ei ole läpinäkyvä. Jos ajatuskulku viedään loppuun saakka, voidaan kysyä, miksi puun myyjän pitää kärsiä tappiota puun ostajan markkinatilanteen mukaan? Eikö reiluinta olisi katkoa puut markkinatilanteen mukaan ja maksaa myyjälle tästä aiheutunut erotus eli tappio joka syntyy verrattuna optimikatkontaan? (Tai vaihtoehtoisesti, siirtyä kokonaan runkohinnoitteluun tai muuhun läpinäkyvään malliin.)

Mettämies. Tuskin ymmärrät siitä apteeraustiedosta yhtään mitään. Kyseinen tiedosto on lukusarjoja ruudukossa ja olen aika varma että et löydä sieltä jotain huomauttettavaa. Suurimmalta osin ei monikaan motomies ymmärrä taulukon lukuarvoista niin paljon että huomaisi siitä virheen jos siinä sellainen on. Uskon että sinulle on ihan turhaa näyttää apteeraustaulukkoa ja varmaan sen vuoksi sitä ei esitetä. Toisaalta apteeraustiedosto tulee useimmin koneelle liitetiedostona silloin kun hakattavan leimikon kartat tulee,

# ”Itse kyllä näet siitä koneen näytöltä sen ryöstön jota siellä joka päivä harrastetaan.”#

Mettämies on hyvä ja käy vilkaisemassa lukijoiden kuvista kuvasarajaa alkaen ”tukkileimikko” . Sitä se ”ryöstäminen” tänä päivänä pyrkii olemaan.

Valvonnasta vielä sen verran , että kuka valvoisi leimikkotietojen oikeellisuutta ? On vahvoja epäilyksiä siitä , että huonompia leimikoita manipuloidaan näyttämään paremmalta paisuttamalla arviota puumäärästä sekä arvioimalla tukkiosuus tarkoituksella yläkanttiin .
Kenties näin menetellen saadan jopa ostajien keskinäistä kilpailua aikaiseksi .

Sahafirmat tarkempina heittävät ensiksi pyyhkeen kehään , jonka jälkeen kaupat tekee sellufirma . Todellista korkeampi tukkiosuus (esim 60%) saa ostomiehen hykertelemään . Kuidun hintaa lasketaan vähäpätöisenä tekijänä ja tukin nostetaan . Arvatkaapa kuka voittaa , kun kauppa meneekin ”kasaan” ja tavaralajisuhteet keikahtavat puuston heikon laadun takia lukemiin 60% KUITUA ja 40% TUKKIA? Muutama saturainen jää saamatta tahallisen tai tahattoman arviointivirheen takia . Jostakin syystä näissäkin tapauksissa tulilinjalle joutuu ensiksi koneiden apteerausohjelma ja kuljettaja
: )