On Väli- Suomessakin tuttu ilmiö, että eri tukkikokoja menee useamalle laitokselle jalostukseen, lähinnä järeyden mukaan.

Värimerkkaus on metsässä lajittelun kannalta hyvä ja toimiva keksintö, sen prusteella mittaustodistukselta löytyy sitten motit erilleen ajettavista jakeista.

Toinen käytössä oleva menetelmä voi olla vastaan oton lajittelu sahalla. Sahalla lajiteltu pino siirtyi esim. hirsirakentajalle, heidän pituus, paksuus ja laatuvaatimuuksineen omaan lokeroon.

Tukkilaatuna hirsilukki oli hyvä keskinkertaista heikompiin leimikoihin, koska hirrestä maksettiin sama hinta kuin normaali tukista ja laatu voi poiketa yleisestä laadusta, ( oksaisuus ja mutkaisuus ).

Tukissa voi olla selviä mutka, mutta mutkan jälkeen sen oli jatkuttava samassa linjasa. Kun tukin kokoon ollessa 0,3 m3, niin siirtymää tuli nopeasti kuitupuusta tukiksi.

Sahauksen jälkeinen lajittelu on sitten sitä ” us….vintta lajittelua ” , jonka perusteella sahalta tehdään myyntikaupat ostajille.

Järeyslajittelu on ihan tätä päivää eri toimijoille mutta jätkän mainitsema oksaisuuslajitelu ei ole. Meillä ainakin verson oksattomat tyvitukit ja oksaiset välitukit ajetaan samaan kasaan sekaisin eikä niitä sen kummemmin erotella ainakaan metsässä. Enkä usko että versokaan niitä välpää muuten kuin paksuuden mikaiseen lajiteluun.

Kyllä tuolla jätkällä on vielä näköjään hyvin muistissa – 60 luvun oppikirjat ja ihanat metsuriajat.

Kultaisissa muistoissa on tietysti mukava elää, mutta niille jotka tällä hetkellä työelämässä pitävät tätä yhteiskuntaa pyörimässä ja mahdollistavat meidän vanhojen eläkepäivien vieton, ei kyllä kannattaisi kovin paljoa vanhentuneita juttuja tarjoilla.

Se riippuu… sanotaan. Kyllä hieman isommissakin leimikoiden varastoissa saattaa olla samankin firman laput päissä, mutta usein ajomies on ajanut eri kasoihin erilaisia tukkeja.
Lajittelua on ehkä tehnyt hakkuukoneen käyttäjä, tai sitten ei.
Viimeinen lajittelija on tukkiauton kuljettaja, joka plokkaa tukkeja kuormatessaan.
Niin! Niissä lapuissa on yleensä erilaiset osoitteet eri kasoille.
Se, että ”laadut” menevät osittain uusiksi, ei haittaa, koska kaikki sahat saattavat olla saman yhtiön omistuksessa, mutta niissä on myös kaikkein tarkimmat mittalaitteet, joilla jokainen erä ja jokainen pölli voidaan mitata.
Eräs eläkkeelle alkanut puunjalostaja kertoi tehneensä elämänsä parhaan diilin saatuaan ostaa lahovikaista kuusen tyveä isomman määrän ja sahanneensa siitä oksatonta kuusilautaa ”niin perusteellisen paljon”.
Oli tarkoitus käyttää huippupaneelina oman hirsitalotehtaan tuotteissa, mutta meni kaikki vientiin ”Sikahinnalla”.
Uskon, että palstan motomiehet ovat hyviä tekniikan osaajia, mutta laadun päälle he eivät ymmärrä mitään.

Tukkeja voi laatulajitella röntgenillä.