Ei Syyriassa ole mitään laillista hallintoa, kun nykyinen pressa on perinyt asemansa isältään nimellisissä vaaleissa, jossa ei muita ehdokkaita sallittu. Missä ne arabimaiden demokratiat ovat, aivan tuntematon käsite noissa piireissä.

EU:n ilmastotavoitteet taitavat nyt toteutua ilman kokouksiakin:

Viime vuonna Euroopan komissio julkisti vihreän kasvun ohjelmansa, Green Dealin, joka muuttaa kaiken taloudellisen toiminnan ilmaston kannalta kestävämmäksi.  Taistelut ovat vasta edessä, koska ideat pitää saada hyväksytettyä EU:n jäsenmailla ja parlamentilla. Merkittävimpiin kiistoihin lukeutuu vuoden 2030 päästötavoite, hiilitullit, päästökaupan laajentaminen, henkilö- ja pakettiautojen päästörajat, Suomelle tärkeä maan- ja metsänkäyttöä säätelevä lulucf-asetus ja energiaverotus. Ensin vuorossa on vuoden 2030 päästövähennystavoite, jonka komissio haluaa kiristää 40 prosentista 50–55 prosenttiin verrattuna vuoteen 1990. Moni pettyi viime viikolla, kun komission ilmastolaki ei sisältänyt päätöstä kiristyksestä vaan päätöksen vaikutusarviosta. Pelkona on, että EU ei ehdi kiristää tavoitetta ennen marraskuun ilmastokokousta Glasgow’ssa, mikä vesittäisi sitoutumista ilmastotoimiin globaalilla tasolla. Komissio haluaa laajentaa päästökauppaa meriliikenteeseen ja leikata lentoliikenteen ilmaisia oikeuksia.
Kauppalehti

Putinilla ne tiukat ajat vasta käsillä onkin, kun koko Venäjän talous on öljyn hinnan varassa, ja kansansuosiokin alkaa valmiiksi olla jo vähän niin ja näin.

Kurki:”Onneksi Suomessa tehtiin Sipilän kikyä viime huippusuhdanteen 2016–2018 aikana eikä metsäteolliuutta ay-liike päässyt tuhoamaan tällä kertaa ulosmittaamalla voitot, vaan voitot jäivät nyt Suomen historiassa ensimmäistä kertaa noususuhdanteessa yrityksille.”Ei ay-liike ole mitään tuhonnut . On normaalia, että noususuhdanteiden aikana myös työntekijöiden palkkoihin tulee korjauksia. Onkohan suomalainen ay-liike syyllinen myös Metsälehdestä 9.9.2019 julkaistuun uutiseen:”Sellutehtaat kautta maailman painiskelivat heikon kysynnän ja korkeiden varastojen kanssa. Havusellun hinta on laskenut viime vuoden syksystä kuluneeseen kesään mennessä 26 prosenttia ja lehtisellun 18 prosenttia.”

Samassa jutussa kerrotaan:”Tukkipuun globaali hintaindeksi laski tämän vuoden toisella neljänneksellä ja kyseessä oli jo viides peräkkäinen laskukvartaali, metsäteollisuustuotteiden markkinoita seuraava Wood Resources International raportoi.

Hinnat laskivat kaikilla mantereilla, eniten kuitenkin Euroopassa, jossa painuttiin alhaisimmalle tasolle yhdeksään vuoteen.

Itävallassa ja Saksassa tukin hinnat ovat laskeneet lähes 20 prosenttia kahden viime vuoden aikana, mikä on vahvistanut näiden maiden sahateollisuuden kilpailukykyä.”… Kurki ja Tolopainen laittavat mielellään kaikki teollisuuden kannattavuusongelmat ja alhaisen puun hinnan pelkästään ay-liikkeen ja työntekijöille maksettujen palkkojen syyksi.  Tuossa uutisessa kerrotaan Saksan sahateollisuuden kilpailukyvyn parantuneen tukin hinnan laskemisella, ei palkkoja polkemalla. Onhan se tietysti tottakin, jos työntekijät tekisivät työt talkoilla ja metsänomistaja toimittaisi puunsa tehtaalle ilmaiseksi, metsäteollisuuden kannattavuus voisi muuttua hieman kannattavammaksi.

Sellun hinta nousi ensin niin paljon, että sellun myynnin tuotot suunnilleen 2 -kertaistui lyhyeksi aikaa. Sitten sellun hinnat laskivat tuon 26 /18 % .  Lakot tulivat vähän myöhään , jos ajatuksena oli nostaa palkkoja teollisuuden parantuneen tuloksen takia.  Puun hintaa ei voi oikein palkkakehitykseen verrata koska kantohinnat ei ole nousseet kuin väliaikaisesti jonkin huippuvuoden kohdalla. Muuten puun hintatrendi on ollut laskeva jo vuosikymmeniä. Palkat taas on nousseet jatkuvasti. Tehdaspään palkat varsinkin. Metsäpään palkat on aina olleet huonompia kuin ne. Kotimaisen puun hinta on joustanut alaspäin aina eniten.

Nykyaikana maailmanlaajuiset yritykset vertailee aina paikallisia kustannuksia ja tuotantoa lopetetaan kalleimmasta päästä, jos jossain vastaavia tuotteita voidaan tehdä jostain syystä edullisemmin.