Devalvaatio on kuin housuihin kuseminen pakkasella. Hetken se lämmittää, mutta sitten on entistä kylmempi.

Suomen ongelma on, että meillä on mennyt liian hyvin. Ei henkilökohtaisesti huomata niitä hiljaisia signaaleja, jotka ennakoivat muutoksia. Tällä kertaa siis päättäjät eivät ole vieläkään kriisitietoisia. Senhän näkee, kun katselee eduskunnan puuhastelua.

Yrityspuolen ongelmana on johdon tyhmät optiot, minkä vuoksi tulosta ei haluta vaarantaa panostamalla riittävästi kehitykseen, josta hyöty ja kunnia koituisi vasta seuraajalle. Toki tietysti poikkeuksiakin on. Valitettavasti metsäpuolikin nukkui ”Ruususen unta” ja oletti kaiken hoituvan, kun suljetaan joku tehdas.

Paperin hinta ei tule nousemaan tehtaita sulkemalla, koska digitaalinen media on niin paha kilpailija. Olisi jo vuosia sitten pitänyt ymmärtää käynnistää voimallinen kehitystyö.

Kuten tiedetään sellulla näyttää olevan vahvat markkinat pitkään. Silläkin alalla on tehty täysin kummallisia päätöksiä. Juuri luin, Iltasanomista, että Pohjois-Suomessa kuitupuukauppa on täysin jumissa.

Metsähallitus voi paikata talouttaan nyt kartellikorvauksilla ja estää osaltaan uusien tehtaiden nousun, jipii.

Ny ollaan lähempänä devalvaatiota kuin koskaan aiemmin. Minä nään sen pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana. Katsokaa miten hyvin se on Amerikassa toiminut ja toimii edelleen. Saksa jaruttelee, se antaa mielummin lainaa velkamaille, jotta ne voivat sitten ostaa saksalaisia tuotteita. Eikö Saksa myös koplannut kreikan tuen ehdoksi, että rahat käytetään saksalaisten sukellusveneiden ostoon.

” Euroopan Kes­kus­pank­ki (EKP) kertonee mah­dol­li­sis­ta valtion jouk­ko­vel­ka­kir­jo­jen ostoista ensi vuoden al­ku­puo­lel­la. EKP:n mukaan tällöin on mah­dol­lis­ta tulkita, toi­mi­vat­ko aiemmat ra­hal­li­sen el­vy­tyk­sen keinot vai vaa­di­taan­ko uusia. EKP on lei­kan­nut oh­jaus­kor­ko­aan kaikkien aikojen al­hai­sim­mak­si ja pyrkinyt var­mis­ta­maan ra­hoi­tuk­sen saa­ta­vuut­ta, mutta de­fla­to­ri­sen kierteen uhka on yhä vai­van­nut eu­roa­luet­ta. EKP:n mukaan sen on har­kit­ta­va uusia osto-ohjelmia, jos de­flaa­tion uhka ei taitu. EKP on jo alkanut ostaa esi­mer­kik­si va­kuu­del­li­sia vel­ka­kir­jo­ja. EKP:n ra­ha­po­liit­ti­nen elvytys on tois­tai­sek­si ollut mal­til­lis­ta ver­rat­tu­na muihin kes­kus­pank­kei­hin, mutta rahan arvon las­ke­mi­nen sen aiem­mil­la työ­ka­luil­la on osoit­tau­tu­nut han­ka­lak­si.” Taloussanomat

Suomalaisten on itse pidettävä huoli omasta kilpailukyvystään. Ei siitä euroa kannata syyttää.
Meillä on nyt kiinteä valuutta, kuten on ollut suurimman osan aikaa II-maailmansodan jälkeen.
Ja aina päädyttiin devalvaatioon, jossa palkkatasoa sitten laskettiin 20–40%, kun se oli noussut liikaa tuon verran kilpailijamaihin nähden ja kilpailukyky meni.
Nyt devalvaatiomahdollisuutta ei ole, joten kilpailukyvystä huolehtiminen on erityisen tärkeää.
Nyt euroaikana kilpailukyky on mennyt Saksaa 30% korkeammilla palkankorotuksilla. Tarvittaisiin sisäinen vastaava devalvaatio.
Ihmetystä vain herättää se, että näin on taasen päässyt käymään, eikö suomalainen palkannsaaja opi mitään?

Selitetään nyt Reimallekin tuo keskenkasvuisen metsän käsite.
Suurimmalle osalle metsänomistajista, ja ainakin puuntuottajille se lienee aika selvä.
Keskenkasvuinen metsä on vielä arvokasvuvaiheessa oleva, eli vasta kuituvaiheesta tukkivaiheeseen siirtymässä oleva metsä.
Käsitettä käytetään myös tukkivaiheessa olevasta metsästä, jossa tukkiprosentti on vielä pieni.
Keskenkasvuista metsää ei pidä sekoittaa vajaatuottoiseen metsään, jossa puut eivät jostain kasvu- tai hoitotekijästä, tai väärästä puulajista johtuen kasva normaalisti.

Eurohan on devalvoitunut dollariin nähden 10% vuodessa, ja on koko ajan heikentymään päin. Selluntekijät takoo rahaa ihan hirveitä määriä, vain autonkatsastus on parempaa bisnestä Suomessa kuin sellunkeitto.