Yllättävän suuri osa koivutukeista onkin hieskoivuja eikä rauduksia. Lukekaa vaikka E. Verkasalon alan tutkimuksista.

Kyllä meillä päin vanhat kaskimetät, mitä on hakattu viimeiset 40 vuotta ja rippeitä on vieläkin pystyssä, ovat pääasiassa pitkää mänty-rauduskoivu sekametsää ja koivun tukkiosuudet on keskimäärin luokkaa 50-60%. Hyvin on vaneri aina kelvannut ja aikanaan kun tyveä ottivat, niin sitä kertyi 10-20% koivitukin määrästä. Tässähän on ympärillä 150 km sisällä useampikin vaneritehdas.

Onkohan millään yhtiöllä enää koivuvanerintukin latva lpm 18cm. 20cm tuntuu usealla olevan. Vuodesta 1985 alkaen hakkuita tehneenä ja varsinkin 90-luvulla paljon vanerikoivuaukkoja sekä moton jäljiltä vanerien hakkuuta tehneenä voin sanoa että ainakin täällä Savon suunnalla oli silloin hyvälaatuisia koivurunkoja. Usein pystyi latvavanerin tekemään siihen 18cm. Tyvikoivua lähti myös hyvin ja ne oli usein merkattu värillisellä numerolla puun kylkeen. Joillakin leimikoilla oli tyvikoivun ostaja/jakomies mukana ja kertoi mihin mittaan ulkomaan laatutyvet ja mihin kotimaan tyvet sekä lisäksi sahakoivut 52dm ja 26dm. Lisäksi vielä normaali vanerit niistä rungoista ja rungon osista jotka eivät täyttäneet edellä mainittuja arvokkaampia laatuja. Tukkiprosentti oli yllättävän korkea ja normaali vaneritukin hintakin 300 markkaa. Ne oli hyviä aikoja tehdä hakkuita ja viimeiset 10 vuotta hakkuut ovat jääneet vain omien tilojen hankintahakkuisiin jota viimeksi tänään myös kävin turimassa muutaman tunnin. Niin…-85 talvella 17 ikäisenä aloitin Scaumanilla ja kun se yhtiö lopetti puunhankinnan niin Tehdaspuulle siirryttiin mutta -87 helmikuussa metsurin kansallispuku vaihtui kokoharmaaseen palveluspukuun joka oli sarkaa paitsi lomapuku. 11 kuukauden jälkeen juuri valmistuneena sotatyönjohtajana tammikuun alussa 1988 jälleen sonnustauduin reservin kersanttina tuttuun ja turvalliseen turva-asuun ja työsuhde alkoi Enso-Gutzeitilla joka jatkuu edeleen yli 30 vuoden jälkeen vaikka yhtiön nimi on monta kertaa muuttunut. Hakkuut miestyönä loppuivat noin 10 vuotta sitten ja sen jälkeen työn pääpaino ollut metsänhoito- ja suunnittelutöissä sekä puolen Suomen alueella luottamusmies – ja työsuojeluvaltuutetun tehtävissä Suomenlahtea myöten täältä Savosta lähtien. Vielä tähän aloittajan koivukuidun 3m pituuteen jossa hän kertoo 4m pituudesta kun käyttöpuuta ja metsään niin varmaan tarkoittaa rungon kuituosuutta eikä rungon pituutta. Neljästä eri hankintakaupastani yhdessä ollut vain pituus noin 3m ja muissa kaupoissa 3m-5m niin kuin tänä talvenakin ja kuusitukit 43dm-55dm.

18 cm saa tehdä taas tämän hetken hakkuissa. Melko hyvää koivua sisältävä leimikko tälle talvelle hakkuuohkelmassa.

Jätkä: ”Jopa Kauhajoella on tavattu melko järeää Rauduskoivua, ”

Olen minäkin niitä toki täällä nähnyt, mutta niin harvinaisia ovat ettei tosiaankaan ole niille vähille edes markkinoita.

Täällähän on laajoja metsäalueita, joissa raudusta ei edes ole luonnonvaraisena. Minäkin aikanaan peltoon 4ha niitä sitten istutin. Jo parimetrisinä olivat väkkäröitä ja sitten tulivat hirvet ja pääosa uudistettiin sitten havupuulle. Sen loppuosan koivut pantiin tukkikokoisina sellupinoon toissatalvena, kun ei yhdessäkään tukkilaatua. Korpituvan ympärillä niitä on vielä muutama kymmen maisemapuina, ei yhtäkään tukkilaatuista.

Olen seurannut erään metsäkeskusta palvelleen metsäteknikon vastaavaa peltokoivu viljelmää. Virheenä hänkin sitä istutusta piti. Hän kuitenkin oikein tarkalla hoidolla ja hirvettömässä paikassa sai kai muutaman tukinkin siitä, sitä koivikkoa hoidettiinkin kuin omenapuutarhaa, jokainen oksa arvioitiin että mitä tehtäis. Nyt siinä kasvaa hyvä kuusikko, jonka hän aikanaan koivujen alle istutti.

Terveisin: Korpituvan Taneli