Samat ovat oma kokemukset, kuin edellä Rannan kommentissa. Olen vuosien saatossa kohtalaisen määrän puukauppoja tehnyt. Moteissa taitaa 80-90 tuhannen välillä tällä hetkellä olla yhteissumma. Ennen kun toimijat ja urakoisijat vaihtuivat oli pieniä ongelmia. Tiedonkulku saattoi tökkiä, äkkinäinen kuski opetteli vasta metsänomistajan metsässä ainakin lopputuloksesta päätellen. Olen todella tyytyväinen luottotoimijoihin, jotka tietävät talon tavat. Arvosana minun puukaupat ovat kympinarvoisesti hoidettu.

Puukauppoja sivuava ongelmia kylläkin on piisannut, osin kateus kai Savonmaalla vielä pontimena. Kuukausi sitten jouduttiin tekemään metsätietä toisen tien rinnalle kotvan matkaa. Naapurikin oli haaveillut kyseisestä tilasta ostaa juuri sen alueen. Myynnissä oli kokotila, jonka ostimme yleisestä myynnistä korkeimmalla tarjouksella.

lpjk – ei väliä – off-topic on nuo edellisetkin. Ymmärtääkseni Mikko halusi tietää puukaupoissa mahdollisista ongelmista, joita on kohdattu. Ei siitä miten loistavia puukauppiaita me ollaan, eikä ongelmia siksi ole.

Puukaupan ongelma tai ehkä paremminkin riski on siinä, jos ostaja tekee konkurssin ennekuin puut on maksettu. Jos ostaja on ehtinyt prosessoida puut ennen maksua, tällöin kauppakirjan ehto ”omistusoikeus puihin siirtyy ostajalle, kun maksu on suoritettu” mitätöityy.  Myyjällä ei ole muuta mahdollisuutta, kun yrittää saada rahat konkurssipesän selvityksestä. Tämä on useimmiten nollatulos. Myyjän puunmyyntisaatavat eivät ole konkurssitapauksessa edes etuoikeutettja saatavia.

Eli opetuksena on, että kannattaa myyntitilanteessa selvitellä ostajan taloudellista tilannetta.

Puukaupassa ongelmat ovat silloin vähissä, kun myyjä tietää minkälaista leimikkoa on myymässä, ja ostajat tietävät mitä ovat ostamassa.

Pitäisi tavan metsänomistajan, sen huipputuottajankin, pystyä vastaamaan näin yksinkertaiseen kysymykseen. Kysymykseen metsänhoito- ja puukauppatavoista. Toimii, kun metsät on hoidettu hyvin, mutta siinäkin on muistettava, että kustannukset lankeavat metsänomistajan maksettavaksi, niin myös korjuun osalta. Sitä samaa ei voida puhua huonosti hoidetuista metsistä, jos hoito on ollut puutteellista. Tilanne on aivan toinen, kassavirta on päättymässä, metsän tuleva tuotto jää alhaiseksi ja hoidon kustannukset nykyisillä hoito- ja kauppatavoilla tulee kalliiksi. Ei sieltä paljoa tiliä ole odotettavissa, ”bonuksilla” kompensoidaan, mutta ei tässä kaikki puukaupasta miinustettava ole. (Yhtiöt käyvät metsänomistajan puilla kauppaa). Muutosta pitäisi saada aikaiseksi. Hankintakaupan osuus on n. 5 % ja vaihtoehtoisen metsänhoidon n. 2.7 %. Tekisi mieli sanoa, että eihän tässä ole mitään järkeä. Mhy:skin on haavi auki. Puukaupan ja korjuun kustannukset lienevät yli puolet puun hinnasta ja siihen kun lisätään metsänhoidon kustannukset. Onhan siinä potentiaalia, toteuttaa myös metsänomistajien toimialana.