Puukaupan ongelmia?

Tuossa mersäkupsa on oikeassa. Sellaisiin metsiin pikutukki sopii hyvin jotka ovat rikuuntuneita tai nuoria ja tukin kertymä on vähäinen.

”Minun kohdalle ei ole vielä tullut sellaista kauppaa jossa ero olisi 1500 – 2000 euroa suurempi. En tiedä miten se on laskettu että 10000 euroon päädytään.”

Joo, olin juuri saanut tuon taulukkoni valmiiksi, niin oli ostajien nimet menneet ristiin siinä. Yhdellä oli erilainen lähestymistapa kahden kuvion tekemiseen, joten ei voi sitä verrata. Vertailukelpoisten välillä eroa vajaa 4000 euroa.

Olen pyytänyt tavaralajihinnoittelua, mutta onko jotakin nyrkkisääntöjä milloin runkohinnoittelu olisi parempi? Kaiketi jos on vähän tukkia tulossa, niin runkohinnoittelu voisi olla parempi mutta missä on raja?

Ei nyt suurin ongelma, mutta tuokin, kun yhdellä on havukuitu A 32 euroa ja havukuitu B 21 euroa, niin ei ole mitään hajua itsellä että paljonko mahtaa tulla A:ta tai B:tä, mutta mahtaako kukaan omista metsistään tietää kovin tarkasti etukäteen miten tuokin menee?

Aikaisemmin kerrottua 11:57. Sopii hyvästä iltasadusta ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vai ovatko?

Tuohon pasiliskon kysymykseen että milloin kannattaa myydä kokorunkokaupalla. Minusta lähtökohta on että vain päätehakkuuleimikoita. Joskus voi järeitä harvennuksia saada myös kokorunkotarjouksia. Yleensä en ole ottanut kun pelkään että parhaita lähtee liian aikaisin. Toinen tekijä on että mitä huonompi puun laatu niin sitä varmemmin kokorunkona. Yleensä jos on hyvä leimikko ja arvioitu  tukkiprosentti on yli 80 % niin silloin tavaralaji kauppaa kannattaa pohtia.

Yleensä kun miettii onko 21 euroa parempi kuin 32 euroa astuu mukaan katkonta. Jos kuitumäärä pieni sitä vähemmän tuolla hintaerolla on väliä. Nykkisääntö voisi olla että mitä tavaralajia oletat tulevan eniten niin sitä tärkeämpi on näiden hintojen vertailu.

Niin pitää sitä tietysti myyjän tietää mitä myy. Jos on kuitua paljon sisältävä leimikko niin ei sitä kannata tietysti sahoille tyrkyttää kun korkeintaan jonkun vaikka isomman kaupan kylkiäisenä jos ala ei ole iso. Silloin jos myydään järeähköä leimikkoa jossa puu on jostakin syystä hieman elänyttä niin katkonnalla on suuri merkitys. Sellufirmoilla saattaa olla lyhin mitta 37 joka on apumitta jota saa tehdä 5%, normi mitat alkavat sitten 43 jne. Sahalle jolle itse olen tehnyt paljon kauppaa mitat alkavat 31,37,40 jne. Ja näitä lyhyitä mittoja mikäli puu on elänyttä on tullut ns. Huonoista leimikoista paljon. Tällöin valehtelematta sahan tukki% voi olla jossakin 60-70% luokkaa, kun taas sellufirman tukki% liikkuvat 30-40% nurkilla. Tällöin jo 1000m3 kaupassa toinen saa tukkia 600-700m3 ja toinen 300-400m3. Siinä on jo euroissakin melkoinen ero. Hyvä laatuisissa leimikoissa eroa ei juurikaan ole firmojen välillä niistä kaikki saavat tukkia tehtyä, Eikä katkonnalla ole niin suurta merkitystä.

Täytyy myöntää että tällä taktiikalla olen myös tehnyt muutamia hyviä metsäkauppoja. Metsä arvioissa on voinut tukki% tietyillä päätehakkuu kuvioilla olla 30-40% luokkaa kun todellisuudessa oikealle firmalle myytynä tukki% on ollut sitten kaupan jälkeen aivan muuta. No tämä on tietenkin johtunut omasta osaamisestani joten en ole potenut siitä huonoa omatuntoa vaan ennemminkin ollut ylpeä. Kauppa se on joka kannattaa.