Kyllä se vaan niin on, että tutkimuksen mukaan myös kokonaiskasvu/ha lisääntyi eh:een mennessä , kun kuusen taimikko harvennettiin taimikkovaiheessa 300 kpl/ha norm.  tiheyttä harvemmaksi.

Oksatkin kasvaa vähän paksummiksi mutta ei liikaa ; riippuu tietysti  kasvupaikastakin. Kun laadusta ei kerran makseta niin kannattaahan se, riittää kun min.laatu täyttyy. Tiheydet oli juuri 1800/1500 kpl/ha.   Puiden keskikoko 36 l/ 55 l .

En minäkään moiseen usko. Yleensä hehtaarikasvu on suunnilleen sama tiheydestä riippumatta. Harvemmassa se kasvu kohdistuu vain harvempiin puihin.

Kyseessä on metsätaloudessa hyvin tutkittu aihe ja yksittäisen tutkimuksen tuloksen voi jättää omaan arvoonsa.  Nyrkkisääntönä on että kokonaiskasvuun vaikutusta ei juuri ole.

Timppa:”-En vieläkään usko.  Katselin meidän metsäsuunnitelman tietoja.  Kokonaistiheydeltään 1500-1700 runkoa ja ikä n. 20 v tilavuus vaihteli n. 35-41 l/runko.  En pidä mahdollisena, että identtisissä olosuhteissa 300 kpl pienempi runkoluku lisäisi rnnkojen kasvua 50 %.
<div class=”comment__text js-discussion-text”>

Paras kasvu oli 22-vuotiaassa sekametsässä, jossa runkoluku on 1916, mistä kuusta 1076, mäntyä 740 ja koivua 100 kpl.   Tilavuus 95 m3/ha ja runkotilavuus 49,5 l.  Kasvu 10,6 m3/ha/v.”

-Uskollaan voi tulla autuaaksi, mutta vain, jos uskoo oikeaan asiaan. Metsätaloussuunnitelmat on tehty enemmän tai vähemmän huitaisemalla. Kun tarkistelee Ammattilais-suunnittelijoiden suorituksia metsätaitokilpailuissa, niin saattaa hoksata kiinnittää huomiota valtavaan hajontaan, jota esiintyy juurikin noissa puuston arviointitehtävissä. Monilla kisailijoilla tulokset eivät olisi julkaisukelpoisia.

Kuitenkin niissä kisoissa on mukana eturivin metsänarvioitsijat, ja ”rivityöntekijät”, jolla tulokset ovat vielä surkeammat, ovat senkin ajan maastotöissä tekemässä uusia virhearvioita.

Luulisi, että täälläkin lukijat olisivat edes sen verran valistuneita, että ymmärtäisivät, että ostohenkilön kanssa tehty leimikon kiertäminen EI ANNA luotettavaa tietoa puutavaralajeista ja niiden määristä. Jos joku on joskus osunut ihan nappiin, niin se on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Iät ja ajat on opetettu arvion tekijöitä, että ei pidä arvioida liian suureksi puu – rahamäärää leimikosta, koska silloin tulos on aina pettymys. Kun rahaa tulee joskus jopa puolta enemmän, on myyjä onnellinen mennessään maksamaan autonsa loppuhinnan sen sijaan, että kauppias hakisi Pösönsä pois!

Ihmettelen kyllä, kuinka paljon nestepitoista ureaa muutamien kaaliin mahtuu!

</div>