Nähdäkseni kasvatuslannoitusten vaikutuksista puun laatuun (joka monisyinen asia) ei kannata olla järin huolissaan. Ensinnäkin investointimielessä kannattavimmat lannoituskohteet ovat varttuneita kasvatusmetsiä, joissa lannoitus turvottaa puun pintakerrosta, joka haketetaan sellupataan ja josta sahataan lautoja. Rakennesahatavaraksi menevä sydäntavara on jo pääosin muodostunut ennen lannoitusta. Tyypillisesti lannoituksen tuottamaa kasvunlisäystä on vieläpä vaikea havaita lustojen levenemisenä, kun se on alle 10 %. Usein tilanne vieläpä on se, että lustot eivät levene, vaan pysyvät samanvahvuisina kasvun edetessä, ilman lannoitusta paksuuskasvu pienenisi vuosi vuodelta. Poikkeuksia toki löytyy, esimerkiksi suometsän harvennushakkuu, kunnostusojitus ja lannoitus kerralla tehtynä saattaa näkyä huimana lisäkasvuna.

Toisekseen viljavien maiden puut kasvavat metsänhoitosuositusten mukaan hoidetuissa metsissä lannoittamattakin väkevästi. Kun lustonleveys on omt-kuusikossa 3 – 5 mm. luonnostaan, lannoitusinvestointikohteena tällainen häviää laihempien maiden metsiköille.

Etelä- ja Keski-Suomen mt- ja omt-kuusikoiden nuoruusvaiheen kova kasvu lienee keskeinen asia pohdittaessa puun tiheyslaatua. Kasvatustiheyden nosto tietenkin olisi yksinkertainen ja ehkä ainoa järkevä konsti hillitä paksuuskasvua, mutta samalla tarkoittaisi viljelytiheyksien nostoa ja pieniläpimittaisempia ensiharvennuksia. Korjuuolosuhteet ovat keppimetsässä kehnot. Lisäksi lumituhoriski nousisi, vaikka nuoressa kasvatusmetsässä tehtäisiin nykykäytäntöön nähden ylimääräinen, maltillinen harvennus.

Osaratkaisu voisi olla siemensyntyisissä männiköissä korkeahko kasvatustiheys nuorena (2500 – 3000 r/ha) ja ensiharvennus hyvissä ajoin tehtävänä laatuharvennuksena, kuusikoissa yläharvennusperiaate. Fantastisesti kasvavia kuusikoita on paljon, eikä kuoren sisäpuolella olevan puun laadulle ole enää tehtävissä mitään. Vallitseva hintapolitiikka ei toki kannusta tiheäsyisen puun kasvatukseen, mutta jos varman päälle haluaa pelata, huippukasvujen tavoittelu läpimitassa ei välttämättä ole viisasta. Mieluummin enemmän tukkipuurunkoja hehtaarilla ja vähintään yhtä kova kokonaistilavuus.

Omilla mailla on muistaakseni vuonna 1993 hakattu ja luontaisesti kuuselle (!) uudistunut hehtaarin taimikko mt-pohjalla, jossa runkoluku liki 3000. Ikää siis noin 25 vuotta, pituutta 10 metriä ja paksuutta 10 cm. Metrin pituuden saavuttaminen otti aikaa melkein 10 vuotta, minkä jälkeen pituuskasvu ei juuri häviä viljelytaimikoille.

Tuli aikoinaan jätettyä taimikonperkuussa tiheäksi ja myöhemmin tuumasin, että kasvatanpa kokeilumielessä tuossa tiheydessä ensiharvennukseen asti. Lustonleveys näin ollen parisen millimetriä. Lienee aika alkaa suunnittelemaan ensiharvennusta, kun pituuskasvu on 70 cm. luokkaa ja latvusraja nousee nopeasti.

Itse tulee tehtyä monenlaista kokeeksi. Toinen taimikko jätetään tiheämmäksi kuin toinen ja sillai viisiin. Ei kaikkia paikkoja samalla tavalla.

Eiköhän nykyinen puun kasvu jo riitä.

Istutusmänniköistä tulee ihan kelpo tavaraa. Kunhan hirvet, maapohja, istutus ja muokkaus on oikealla tolalla.