Paljon on vielä tutkijoilla selvitettävää Borrelia-suvun bakteereihin liittyen. Yksi vaikeus on siinä, että moni ihminen on todennäköisesti tullut punkkia ruokkineeksi, mutta ei enää muista tapausta tai se on saattanut jäädä häneltä jopa huomaamatta. Taudiksi Borrelia kehittyy hyvin yksilöllisesti; toisilla voi mennä vuosia, jopa vuosikymmeniä, ennen kuin oireita alkaa ilmetä. Silloin voi olla hankalaa yhdistää oireita ja aiheuttajaa, ellei satu kokenut ja valveutunut lääkäri avuksi. Ja lisäksi jotkut eivät sairastu koskaan, vaikka olisivat tartunnan joskus saaneetkin! Vasta-aineet veressä paljastavat kuitenkin muinoisen infektoitumisen.

Olisikohan punkin pureutumiskohdalla kehossa jotain merkitystä taudin jatkokehitykselle? Jos pullea punkki löytyy vaikka päänupista korvannipukan alta (kuten meikäläisellä tässä männäkeväänä!) tai alaraajasta polvitaipeen alapuolelta, niin eikö mahdollinen bakteeri pääsekin suitsait korvan seudulta aivoihin, siis ennen kuin elimistön puolustusjärjestelmä ehtii reagoida? Jos matkaa bakteerilla on pitemmälti (pitkät sääret) haluttavaan hermokudokseen, voi se olla sille kohtalokasta. Veren mukanahan se kaiketi seilaa, mutta kuitenkin… elintoiminnat ovat ällistyttäviä. Usein esimerkiksi paarman tai ampiaisen pistokohta turpoaa ja ärtyy punaiseksi salamannopeasti kun elimistö on herkkänä.

Voi voi voi ja vielä kerran voi. Kissa rouskuttaa oven edessä myyriä suurella mielihyvällä eikä tähteeksi jää kuin pari veripisaraa. Onko jollakin palstalaisella tietoa kissasta tai koirasta, joka olisi sairastunut borrelioosiin?

Antonin tyypillinen pika-analyysi: Mikäli kyvyt riittää,ei näytä riittävän.
Kunka tuntuu että noita lähteitä tulkitaan aika vapaamuotoisesti jopa analyysihuipparin omastakin toimesta.

Surffasin huvikseni ja hyödykseni AC:n ohjaamalle sivulle ja näin graafin. Kutiavaa korvallistani raapien havaitsin, että borreliaa on löydetty koirilta ( = positiivisten osuus tutkituista) kohoavassa trendissä vuodesta 2003 alkaen. Siis selvää borrelianlihaa. Sitä vain jäin kummastelemaan, että miksi borrelian varalta tutkittujen koirien määrä on romahtanut suoraviivaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana noin kolmesta sadasta (~ 300) pariinkymmeneen (~ 20) koiraan vuodessa. Onko opittu jo jotakin, ja selkeästi turhat analyysit jätetty tekemättä?

Eviran eläintautidiagnostiikkatutkimuksissa löytyi viime vuonna koirista 1 – 2 borreliatartuntatapausta. Vuonna 2001 löydöksiä oli 12 kpl.

Tuo ”…tauti voi siirtyä suoraan myöhäisvaiheeseen” onkin sitten mielenkiintoisempi juttu (viittaan edelliseen kommenttiini).

Siitä on kertonut Department of Surgery, University of Alabama, School of Medicine, Birmingham jo rapiat 20 vuotta sitten muunmuassa seuraavaa:

”Lyme neuroborreliosis is one of the cronic manifestations of Lyme disease and is caused by the neurotropic spirochete, Borrelia burgdorferi. Two of the three stages of Lyme disease potentially involve the central nervous system: a second stage that may manifest as meningitis, cranial neuritis, or radiculoneuritis; and a third stage, or cronic neuroborreliosis, with parenchymal involvement. The tertiary stage may mimic many conditions, including multiple sclerosis, polyneuropathy, viral encephalitis, brain tumor, vasculitis, encepalopathy, psychiatric illness, and myelopathy”.

…brain tumor… kas vain!