› Keskustelut › Metsänomistus › Pukkalan laskentamallit eivät toimi käytännössä

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 102)
1 2 3 … 9 10 11

  • Pukkalan laskentamallit eivät toimi käytännössä

    Lähetetty: 26.2.2014, 19:05

    Maaseudun Tulevaisuudessa kerrottu professori Timo Pukkalan tuoreen kankaan kuusikon yläharvennusta käyttävä laskentamalli ei toimi lainkaan käytännössä.
    Kuusikkoa kasvatettaisiin ensin 50 vuotta, jonka jälkeen se harvennettaisiin rajusti lakirajalle.
    Seuraava hakkuu tehtäisiin 80-vuotiaana taas lakirajalle.
    Montako puuta arvelette säilyneen pystyssä ensimmäisen harvennuksen jälkeen? Entä toisen?
    Miksi korkeata palkkaa nauttiva professori kirjoittelee täysiä satuja?

    Tekijä
    Puun takaa
    Teema Metsänomistus Metsänomistus
  • A.Jalkanen 1.3.2014, 11:30

    Nyt uuden metsälain myötä on tullut metsänkasvatuksen keinovalikoimaan uusia vaihtoehtoja (lyhytkiertokasvatus, jk), joiden ennustettavuus on perinteisiä käsittelymalleja (joiden tuotos ja tuotto tiedetään kohtalaisen varmasti) heikompi. Tarvitaan siis käytännön kokemusta lisää.

    Oman mausteensa soppaan tuovat käytännön puuntuottajat, joiden kokeilut ovat monesti innovatiivisempia kuin ennakkoluulottomimpienkaan tutkijoiden laskelmat. Pari sellaista on dokumentoitu Metsälehden julkaisemissa kirjoissa, eli Juurikkalan ja Kärkkäisen mallit. Monta muuta on vielä dokumentoimatta.

    hemputtaja 1.3.2014, 13:55

    ### Nyt uuden metsälain myötä on tullut metsänkasvatuksen keinovalikoimaan uusia vaihtoehtoja (lyhytkiertokasvatus, jk), joiden ennustettavuus on perinteisiä käsittelymalleja (joiden tuotos ja tuotto tiedetään kohtalaisen varmasti) heikompi. Tarvitaan siis käytännön kokemusta lisää.

    —snip—

    Lähetetty: 2 h, 17 min sitten
    Lähettäjä: A.Jalkanen ###

    En nyt sanoisi, että ”tullut metsänkasvatuksen keinovalikoimaan uusia vaihtoehtoja (lyhytkiertokasvatus, jk)”. Lyhytkiertopuun kasvatusta kokeiltiin 70 – luvulla. Taisi olla Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusasemalla Rikala niminen tutkija. Kannuksessakin taidettiin puuhailla aiheen kansa. Oli poppelia, pajua leppää, jne.

    Jatkuva kasvatus (harsinta) todettiin v. 1948 p-menetelmäksi, että ei oikein uusien vaihtoehtojen riteerit täyty.

    A.Jalkanen 1.3.2014, 18:40

    Tunnen sattumalta hyvin nuo 1980-luvun pajukokeilut. Olin töissä pajuprojekteissa Suonenjoen tutkimusasemalla v. 1981 sekä Uppsalassa Gustaf Sirenin perustamassa energiametsäprojektissa v. 1983. Ruotsissa päästiin jonkinlaiseen käytännön mittakaavan viljelyynkin. Suomessa ei. Mutta mielestäni vasta nyt tämä on todellinen vaihtoehto METSÄmaalla, entiset kokeilut tehtiin pelloilla. Lisäksi puulajit ovat toiset: metsän lyhytkierto nojautuisi haapaan, leppään tai hieskoivuun.

    Mitä JK:hon tulee, menetelmää on kehitetty eteenpäin harsinta-ajan kokeiluista. Arvometsän malli on siitä hyvä että puustopääoma pidetään korkeampana eikä vedetä alas lakirajalle, joten metsä säilyy jotenkin metsän näköisenä. Uudistuminen on kysymysmerkki: onnistuuko se noin tiheän puuston alle. Jos ei onnistu, myöhemmin voi toki palata avohakkuun tai pienaukkohakkuun kautta alkupisteeseen.

    Pähkäilijä 1.3.2014, 19:00

    Sitä kun on hivenen yksinkertainen niin JK menetelmässä en ole vielä löytänyt sitä ideaa millä saadaan 20% parempi kasvu aikaan metsähehtaarille kun siellä pitää olla ajourat kuitenkin kokoajan ja kuinka paljon ajourien aukiraivaaminen sitten kustantaa?

    Jaksollisessa kasvatuksessa saadaan tuo ”ensimmäinen 40 vuotta” kasvatettua puuta koko metsäalalla ja sen jälkeen on puusto niin harvaa ensimmäisen harvennuksen jälkeen ettei ajourista koidu kasvatustappioita.

    Gla 2.3.2014, 04:43

    Jos viittaat 20 % paremmalla kasvulla Arvometsän mainokseen, kyse on vain ja ainoastaan mielikuvamarkkinoinnista. Arvometsä ei väitä heidän menetelmäänsä 20% paremmaksi, vaan tuottavan mainoksessa olevien kuvien kohteissa 20% paremmin kuin jokin muu menetelmä. Kuluttajan on kuitenkin mahdotonta millään tavalla ottaa väitteeseen kantaa, koska tiedossa ei ole mitään muuttujia laskentakorosta puhumattakaan. Itse vahvasti epäilen, että laskelmat perustuvat jaksollisen kasvatuksen osalta virheellisiin kasvatusmalleihin ja jatkuvan kasvatuksen kasvatusketjuissa on jätetty todennäköisiä hoitokustannuksia pois juuri samalla tavalla kuin Pukkalan luontaiseen uudistumiseen perustuvassa lepän lyhytkiertoviljelä koskevassa esimerkissä oli tehty. Johan mainoksessakin kerrotaan, että heidän menetelmällään metsä pääsääntöisesti ei hoitoa tarvitse. Metsoja vaan kuljeskelee ja mustikoita kasvaa, kun viljelymetsässä mellastaa myyrät ja hirvet.

    Että kun vapauksien kaipailijat halusivat markkinoille aitoa kilpailua mhy:n mantran vastapainoksi, tässä sitä teille on. Nyt vaan puhelin käteen ja metsät tuottamaan.

    Reima Ranta 2.3.2014, 11:22

    Ilman kantaa laskentakoron suuruuteen on aivan mahdoton sanoa mikä menetelmä antaa parhaan kannattavuuden.

    Jos korkona käytetään nollaa, puuntuotoksen maksimointiin tähtäävä tehokas viljelymetsätalous näyttää kannattavimmalta.

    Kuten A. Jalkanen edellä totesi, me tunnemme viljelymetsätalouden puuntuotoksen. Jos laskentakorkona on 5%, käytännössä koko Suomessa metsänistutukseen perustuva viljelymetsätalous on tappiollista, jolloin mikä tahansa luontainen pajukko tai vaikka puolukan varvusto kannattaa paremmin. Lapissa tappio toteutuu jo huomattavasti pienemmällä korolla.

    Ainakin yhtä väärin on väittää koron olevan nolla kuin että se on viisi.

    Sekin on selvä, että panostamalla suuria summia metsänuudistamiseen, se saadaan nopeammin uudistumaan. Yhtä selvää on sekin, että metsä uudistuu luontaisestikin sinne, missä metsää on aiemminkin luontaisesti syntyneenä ollut.

    Kun siirrytään puuntuottamisessa normaaliin yritystoimintaan, niin mitään mantroja ja metsänhoitosuosituksia ei tarvita. Markkinat ohjaavat toimintaa parhaiten kannattavaksi.

    Korpituvan Taneli 2.3.2014, 13:01

    Reima Ranta:
    ”Kirjoita reilusti omalla nimelläsi niinkuin mies, niin näemme ketä todella edustat, vai oletko nimetön ”tiedemies”? ”

    Nimimerkki Reima Ranta moittii taas nimimerkki Gla:ta ettei hän kirjoita omalla nimellä.
    Totuus on se että me täällä kaikki olemme nimimerkkejä, niin Reima Ranta kuin muutkin. Joillain kuitenkin on nimimerkkinä oma nimi, mutta mitään takeita meilla ei siitä ole, että se on oma nimi.
    Mielenkiintoista että vain Reima Rantaa häiritsee se että toinen kirjoittaa nimimerkillä, joka ei varmasti ole oma nimi. Meillä on täällä muutama tutkija selkeästi tunnistettavalla nimimerkillä, siis oma nimi tai lyhenne siitä. Ei heitä haittaa se että toisten nikeistä ei voi päätellä oikeaa nimeä.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Puun takaa 2.3.2014, 16:34

    ”Kun siirrytään puuntuottamisessa normaaliin yritystoimintaan, niin mitään mantroja ja metsänhoitosuosituksia ei tarvita. Markkinat ohjaavat toimintaa parhaiten kannattavaksi.”

    Mielelläni kuulisin Reima Rannan oman näkemyksen nykyhetken markkinatilanteesta ja siitä, mitä käytännön ratkaisuja metsässä juuri nyt pitää tehdä.
    Miten Reima on itse on reagoinut omissa metsissään tällä hetkellä vallitsevaan markkinatilanteeseen?

    suorittava porras 2.3.2014, 18:08

    Viime syksynä taisi olla kolmekin sellaista puhuria , että olisi päässyt tekemään ”täydentävän” avohakkuun yläharvennetulle kohteelle välittömästi . Ei olisi tarvinnut odotella kolmeakymmentä vuotta…

    metsänvartija 2.3.2014, 18:51

    Luontoa ei voi laskea kukaan, pitää vaan olla osana sitä.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 102)
1 2 3 … 9 10 11