Keskustelut Metsänhoito Pukkala vedättää pahasti

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 371)
  • Pukkala vedättää pahasti

    1.7. Maaseudun Tulevaisuudessa Itä-Suomen yliopiston professori Timo Pukkala vertasi hieskoivun ja harmaalepän kasvatuksen kannattavuutta kuusen kasvatukseen.
    Mitä arvoa tällaisilla laskelmilla on, jos lähes kaikki lähtötiedot ovat vääriä?
    Ensinnäkin hieskoivun ja harmaalepän kasvatuksesta oli jätetty hoitokulut kokonaan pois. Jokainen, joka on näitä puulajeja käytännössä kasvattanut, tietää, että ne vaativat jopa enemmän työtä kuin istutuskuusikon kasvatus.
    Jos lepikon ja hieskoivikon alta aikoo saada luontaisen kuusikon kasvamaan, kuten Pukkala esittää, tulee raivaussaha hyvin tutuksi työkaluksi.
    Myöskään puhdas energiapuumetsikkö ei kasva esitetyllä tavalla ilman raivauksia.
    Toinen selkeästi väärä lähtötieto on kuusikon kasvu ja harvennusajankohdat.
    Pukkala esittää kuusikon ensiharvennusta vasta siinä vaiheessa, kun se nykyoloissa alkaa jo lähestyä päätehakkuuta.
    Mielestäni meidän veronmaksajien rahat ovat menneet koulutuksessa ja tutkimuksessa täysin hukkaan, jos tulokset ovat tätä tasoa.

  • Puun takaa

    Kuka osaisi vastata ninulle, MIKSI Pukkala on käyttänyt tutkimuksessaan vääriä lähtötietoja?

    Gla Gla

    Mielenkiintoista, kuinka Suorittava on laiminlyönyt oikea-aikaiset hoitotarpeet ja nyt metsistään luopumisen jälkeen jaksaa taivastella hoitamattomia kohteita.

    Mutta Pukkalan artikkeliin. Minusta kuusen ja koivun luvut ovat sikäli ok, että esimerkiksi Jessen varovaisella 13 euron hinnalla laskien pitäisi koivun tuottaa 30 vuodessa n. 170 m3 puuta. Tähän verrattuna kuusikon tuotto ei ole alakanttiin.

    En tiedä, miksi kuusikko peratataan vasta 7 vuoden iässä. Ehkä siksi ensiharvennus tulee ajankohtaiseksi 40 vuoden iässä. Koivun hoitoketjuun pitäisi ehdottomasti lisätä vähintään yksi perkaus/harvennus, mutta todennäköisesti kuusikollekaan ei yksi kerta riitä ainakaan silloin, kun työ tehdään ajoissa. Toisaalta kustannus tuskin karkaa merkittävämmästi isommaksi kuin kerran liian myöhään tehtynä. Noilla voisi spekuloida loputtomiin ja toteutuman tietää vasta jälkeenpäin, joten ei niistä enempää.

    Pohtia voisi sitä, syntyykö täystiheä lehtipuuvesakko päätehakkuualalle itsestään. Usein muokkaus edesauttaa tätä kehitystä, mutta laskelmissa ei muokkausta ole tehty. Usein heinikko tai hidaskasvuinen pihlaja valtaa alaa, joten muun puuston synty/kasvu hidastuu. Johan jossain luontaisen uudistumisen tutkimuksessa todettiin, että koealoista n. 40% oli tyhjiä tai vajaita. Siksi koivun luontainen uudistaminen on riskialtista puuhaa. Yleensä tuloksena on aukkoinen taimikko, jota ei edes hieskoivu paikkaa.

    Gla Gla

    Muuttujia on monia ja kuten totesin, niitä voi pyöritellä loputtomiin päätymättä oikeaan tulokseen. Mielestäni oleellisempaa on kuitenkin ajatus siitä, voisiko metsää kasvattaa jollain muulla tavalla kuin perinteisellä muokkaus + kuusen istutus-ketjulla. Jos joku yksin tuon laskelman perusteella tekee päätöksen uudistamistavasta, sellainen kaveri joutaakin maksaa oppirahansa. Edelleen on syytä pitää mielessä Pukkalan johtopäätös: ”Luvut osoittavat, että hieskoivikon tai jopa lepikon kasvatus saattaa joissakin tapauksissa olla varteenotettava vaihtoehto istutuskuusikolle.”

    Saattaa joissain tapauksissa olla. Olen tasan samaa mieltä.

    Artikkelin lukemista kannattaa jatkaa eteenpäin. Minusta Pukkala suhtautuu ylipäätään turhan optimistisesti luontaisten menetelmien mahdollisuuksiin, mikä on ymmärrettävää muistaen hänen taustansa Erkki Lähteen joukoissa. Heinittyminen ja tuulituhot mainitaan vain sivumennen, mutta niihin sisältyvää riskiä ei laskelmissa minusta riittävästi huomioida. Samoin sellaiset asiat kuten juurikääpä ja hirvet sivuutetaan, vaikka usein ne jollain tavalla vaikuttaa päätöksiin. Kiinnostavaa on se, että Pukkala listaa sivulla 88 ne ongelmat, joihin jk-menetelmää suosiva kasvattaja törmää. Ratkaisuna Pukkala esittää pienaukkoja + reunametsien rajuja hakkuita. Noilla on käytännössä oma vaikutuksensa metsän hoidon talouteen sekä riskeihin. Vaikutus, jota en omissa metsissäni halua nähdä. Pukkala kuitenkin taisi antaa selityksen sille, miksi tulevassa laissa pienaukot on rajattu uudistamisvelvollisuuden ulkopuolelle.

    Gla Gla

    Sivulla 89 Pukkala näkee mörköjä tilanteissa, joissa syntyy ongelmia uudistamisvelvollisuuden suhteen. Jos 30 sentin taimia ei aukkoon ole 7 vuodessa luontaisesti syntynyt lain vaatimaa määrää, ei puusto kohtuullisessa ajassa kehity, eikä menetelmä ole valittu oikein. Toisaalta luottaa täytyy siihen, ettei valvovat viranomaiset vaadi täydentämään 20 sentin taimilla kohtia, joissa kasvaa 20 sentin taimia. Itse en usko, että tuollainen pykälien nojalla tapahtuva simputtaminen olisi merkittävä ongelma. Koko jutun pointti tuleekin esille muutamassa kohdassa: ”Mitään dramaattista ei tapahdu, vaikka lakirajat eivät aivan täyty. Sen vuoksi seuraamustenkaan ei tarvitsisi olla dramaattisia.”

    Kaiken tämän vastapainoksi suosittelen lukemaan samasta lehdestä (Metsätieteen aikakauslehti 1/2013) Tahvosen artikkelin:

    http://www.metla.fi/
    aikakauskirja/full/ff13
    /ff131097.pdf

    Sivulla 97 käsitellään kannattavuutta siihen tyyliin, josta varmaan syntyy keskustelua.

    Puun takaa

    Gla:lle täydet pisteet!
    Juuri tätä haluankin, että tutkimukset luettaisiin ajatuksella,
    eikä pelkästään niistä tehtyjä lehtijuttuja, ja etenkin niiden räväköitä otsikoita.
    Käytännössä tahtoo vain joskus käydä niin, että vain otsikko jää mieleen, ja tulevia päätöksiä aletaankin tehdä sen mukaan.

    jees h-valta

    Niin, tuonne aiempaan pähkäilijän kommenttiin että mennään sinne raivaussahankin kanssa e-puumetsään ennakkoraivaamaan mutta yli viiden sentin puut tekee moto. Mielestäni siihen kokoluokkaan kemerat kyllä vielä istuu.

    jees h-valta

    Mielestäni oman kokemuspohjan mukaan tuo neljäkymppinen kuusikko on aivan ekan harvennuksen tavaraa. Ottaen huomioon kasvatustiheyden niin aika riuukkoa se vielä silloin on. Mutta jos puuntakunen on pystynyt fiilaamaan löysiä pois ei se tarkoita tavis-yleistyksen paikkaa ollenkaan.

    Gla Gla

    Jees: ”…yli viiden sentin puut tekee moto. Mielestäni siihen kokoluokkaan kemerat kyllä vielä istuu.”

    Miksi?

    Edellä linkittämässäni jutussa Tahvonen kirjoittaa minusta hienosti:

    ”Vuonna 2012 KEMERAtukea käytettiin 84 miljoonaa euroa puuntuotannon tukeen ja 7 miljoonaa euroa luonnonhoitoon. KEMERA-tukea käytetään metsänomistajien metsänhoito- ja metsänparannustöihin silloin kun ne ovat yksityistaloudellisesti kannattamattomia. Puuntuotannossa yksityistaloudellinen kannattamattomuus on kuitenkin sama asia kuin kansantaloudellinen kannattamattomuus. Puuntuotanto voidaan toteuttaa kannattavasti ilman julkisia tukia ja sen tukemiselle verovaroista ei ole taloudellisia perusteluja. Markkinat eivät tue luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Tämän takia olisi perusteltua lisätä tukea luonnonhoitoon ja lopettaa puuntuotannon tukeminen julkisin verovaroin.”

    jees h-valta

    Niin pitää tarkentaa vielä että istui. Nythän alkaa homma kannattaa jo ilman tukiakin mutta alkuun aina uudet asiat potkaistaan maa-ja metsätaloudessa tukien avulla. Maataloudessa se on jäänyt päälle mutta metsätaloudessa kyllä aletaan jo pärjätä myös e-puuhakkuihin ilman tukiakin.

    Timppa

    Tuossa tukiasiassa olen Tahvosen kanssa samaa mieltä. Noita kemeratukia ei kyllä tarvitse maksaa. Kannattavaa metsätaloutta voi ihan hyvin harjoittaa ilman niitäkin.

    Jos esim energiapuusta maksetaan vaikka 5 €/m3, niin sehän on metsänomistajalle erittäin kannattavaa. Saa metsät kuntoon ja vielä vähän suolarahaakin. Ja voi odotella hyvää tiliä tukinmyynnistä.

    Ja jos päätehakkuutulosta ei ole varaa uhrata pientä osa metsänkasvatukseen, niin kyse ei ole kannattavuudesta vaan selvästä tyhmyydestä.

    Ikävä, että yhteiskuntaan on pesiytynyt tällaista tukiajattelua, joka johtaa kaikenlaiseen tehottomuuteen.

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 371)