Keskustelut Metsänhoito Pukkala vedättää pahasti

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 371)
  • Pukkala vedättää pahasti

    1.7. Maaseudun Tulevaisuudessa Itä-Suomen yliopiston professori Timo Pukkala vertasi hieskoivun ja harmaalepän kasvatuksen kannattavuutta kuusen kasvatukseen.
    Mitä arvoa tällaisilla laskelmilla on, jos lähes kaikki lähtötiedot ovat vääriä?
    Ensinnäkin hieskoivun ja harmaalepän kasvatuksesta oli jätetty hoitokulut kokonaan pois. Jokainen, joka on näitä puulajeja käytännössä kasvattanut, tietää, että ne vaativat jopa enemmän työtä kuin istutuskuusikon kasvatus.
    Jos lepikon ja hieskoivikon alta aikoo saada luontaisen kuusikon kasvamaan, kuten Pukkala esittää, tulee raivaussaha hyvin tutuksi työkaluksi.
    Myöskään puhdas energiapuumetsikkö ei kasva esitetyllä tavalla ilman raivauksia.
    Toinen selkeästi väärä lähtötieto on kuusikon kasvu ja harvennusajankohdat.
    Pukkala esittää kuusikon ensiharvennusta vasta siinä vaiheessa, kun se nykyoloissa alkaa jo lähestyä päätehakkuuta.
    Mielestäni meidän veronmaksajien rahat ovat menneet koulutuksessa ja tutkimuksessa täysin hukkaan, jos tulokset ovat tätä tasoa.

  • jees h-valta

    Kyllä tuo kemeran vakutus on parhaimmillaan ollut metsissä erittäin työllistävä vaikutus. Moni hakkuu olisi edelleen tekemättä ja metsän tilakaan ei paras mahdollinen. Valtiomme lykkää täysin vastikkeetonta rahaa miljarditolkulla ulkomaille huonojen EU-maiden tukemiseen. Paljonko se meitä auttaa?

    suorittava porras suorittava porras

    GLA:n heittoon taivastelusta vastaan , että ehkä olen oppinut kokemuksistani jotakin . Toisaalta en halua , että toiset tekevät tietämättään samoja virheitä mitä minä ja näköjään moni muu on tehnyt ja jääräpäisimmät tekevät silmät viiruna edelleen.

    Tämän metsästä luopumisen heitin vihjeeksi niille , joiden jalka ei kapsa enää toivottuun tahtiin ja metsäasiat unohtuvat. On viisasta luopua hyvissä ajoin metsäomaisuudesta , jos ei enää ole mahdollisuuksia huolehtia siitä riittävästi. Kun on parantanut metsän kuntoa , on siitä merkittävää hyötyä myyntitilanteessa . Työ ei ole mennyt hukkaan.

    Vanhempieni hankkiman rappiotilan harsintametsien kunnostuksessa riitti töitä isälleni ja minulle , molemmille erikseen , lähes 20 vuodeksi. Kokemusta on kertynyt myös 25 vuotisen (tämän ohella ja lisäksi) konehakkuutyön ohessa siitä , mikä on kestävä tapa toimia. Pukkalan ja Innoforin mallit eivät ole sitä. Ei myöskään energiariukujen kasvattaminen taimikoiden kiusana. Jälkimmäinen vaihtoehto ei olisi tullut mieleen kenellekään ilman sokeasti jaettua kemeratukea täysin kannattamattomaan toimintaan.

    jees h-valta

    Huvittaa kuinka voi lukea tuon suorittavan ”tilityksen” vähintäänkin kahdella tavalla. Halusittepa mieleeni juolahtaneen ilkeän version nähdä tahi ette kerron kuitenkin:
    Eli kun on parikymmentävuotta epäonnistunut metsien hoidossa ja tullut jo liian vanhaksi siihenkin niin pitää mennä metsäkouluun senverran uudestiopetukseen että pääsee moton puikkoihin jälleen neuvomaan muita kuinka metsän kasvatuksessa voi epäonnistua.

    Timppa

    Niin Jesse. Et tainnut oikein sisäistää sanomaani. Siis viisas metsänomistaja ei tarvitse tukia hoitaakseen metsiään.

    Tuollaista yhteiskunnan kustantamaa ”työllistämistä” harjoitettiin joitakin kymmeniä vuosia mm Itänaapurissa. Hyvin tiedossa olevin tuloksin. Sellaistako sinäkin toivot Suomen metsätaloudelle?

    Tukipolitiikka lisää yhteiskuntaan tehottomuutta ja nostaa veroja. Sitä kautta aito markkinoilla menestyvä kilpailukyky kärsii. Ennusmerkit ovat selvät jo nyt. Miltei kaikki toimijat kyttäävät vaan tukiaisia. Sotien jälkeen köyhä Suomi vaurastui muutamassa kymmenessä vuodessa ilman mitään tukipolitiikkaa.

    Puun takaa

    Viisas tukipolitiikka ohjaa elinkeinoja pärjäämään omillaan ja tyhmä tukipolitiikka tekee vastaavasti päinvastoin.
    Uskallan väittää, että aikaisempien vuosikymmenten MERA-ohjelmat ovat Suomen taloushistorian parhaimpia menestystarinoita.
    Määrämittahakatut tai muuten piloille harsitut jätemetsät laitettiin tuottamaan puuta ja hyvinvointia koko Suomelle.
    Nyt on sitten varaa vaikka kasvatella lepikoita ja parannella maailmaa!

    metsänvartija

    Puun takaa on vilkuillut oikein.

    HLMK-vuodelta 1961, Teho1 ja Teho 2 sen jälkeen ja sitten MERA1-2-3. Siinä metsäohjelmia joita voitaisiin jatkaa nykyäänkin.

    Mutta vain huippukuviolla.

    Teho 3 kattaisi huippukuviot, rahoituksen ja koulutuksen. Metsää hoidettaisiin sen verran mitä teollisuus käyttäisi.

    Mutta voihan metsässä piillä vielä tuo energia yllätys…puulle voi olla tulevaisuudessa kysyntää paljonkin.

    Puun takaa

    Puurakentaminen on kasvuala lähes koko maailmassa.
    Suomessa tähän herättiin vähän jälkijunassa, vasta kun EU-direktiivi määräsi osan uusista rakennuksista rakennettavaksi puusta.
    Eurooppa on nyt lamassa, mutta muualla tapahtuu paljonkin.
    Uskon vahvasti sahatavaran ja siitä johdettujen uusien mekaanisten puujalosteiden kysynnän kasvuun.
    Haltiaan tuotiin ristiin liimattu kuusirunkotavara Itävallasta asti, mutta kyllä meilläkin osataan, kun vain uskomme itseemme.

    jees h-valta

    Kuusen ylitarjonta myöhemmin tulee kotimaassa vakaasti pitämään tukin hinnan kurissa ja näemme että laskettelee mäntytukin alapuolelle pysyvämminkin.

    Timppa

    Kummallista onkin ollut se, että kuusesta maksetaan joskus jopa enemmän kuin männystä. Takavuosina niillä oli selvä hintaero. Toisaalta kuusen kasvatus on selvästi helpompaa ja kuutioita tulee niin paljon enemmän/ha/v, että tulos olisi hyvä vaikka hintataso putoaisi. Varmasti niin tulee käymäänkin. Siis nykyhintojen varaan ei kannattavuustarkasteluja kannata perustaakkaan.

    Voi se käydä niin muillekin puutavaralajeille.

    suorittava porras suorittava porras

    Jesselle totean , että tilan päätuotantosuunta ei ollut suinkaan metsätalous. Ajanjaksolla , jonka se oli hallussani, pellot salaojitettiin ja kunnostettiin nykyvaatimusten mukaiseksi , rakennettiin asuinrakennus ja talousrakennuksia , harjoitettiin tori- ja kotimyyntiä , karjaakin ehdittiin kasvattaa mutamia vuosia. Metsätalous hankintahakkuineen työllisti talvella. Tila vaihtoi omistajaa täysin vapaaehtoisesti , koska nykyisen tilanteen vaatimia laajentumismahdollisuuksia ei ollut. Tila puolestaan tarjosi mahdollisuuksia muille.

    Yksi unelma , punainen tupa ja perunamaa jäi taakse. Nyt eletään toisessa unelmassa (joka ei taatusti olisi toteutunut lepikkoa kasvattamalla). Taajamassa oleva okt(ei pankin) ja omarantainen tontti on ihan kohtuullinen korvaus ”luopumisesta ” .

    Metsänkasvatuksessa ei toki tullut tehtyä suurempia virheitä hyvän neuvonnan ansiosta. Toimet tosin tekisin nykyisen kokemuksen pohjalta ripeämmin ja ”kaksin käsin”. Maatalouden ollessa kuvioissa mukana metsäasioita joutui hoitelemaan joskus vain toisella kädellä.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 371)