GLA:n heittoon taivastelusta vastaan , että ehkä olen oppinut kokemuksistani jotakin . Toisaalta en halua , että toiset tekevät tietämättään samoja virheitä mitä minä ja näköjään moni muu on tehnyt ja jääräpäisimmät tekevät silmät viiruna edelleen.

Tämän metsästä luopumisen heitin vihjeeksi niille , joiden jalka ei kapsa enää toivottuun tahtiin ja metsäasiat unohtuvat. On viisasta luopua hyvissä ajoin metsäomaisuudesta , jos ei enää ole mahdollisuuksia huolehtia siitä riittävästi. Kun on parantanut metsän kuntoa , on siitä merkittävää hyötyä myyntitilanteessa . Työ ei ole mennyt hukkaan.

Vanhempieni hankkiman rappiotilan harsintametsien kunnostuksessa riitti töitä isälleni ja minulle , molemmille erikseen , lähes 20 vuodeksi. Kokemusta on kertynyt myös 25 vuotisen (tämän ohella ja lisäksi) konehakkuutyön ohessa siitä , mikä on kestävä tapa toimia. Pukkalan ja Innoforin mallit eivät ole sitä. Ei myöskään energiariukujen kasvattaminen taimikoiden kiusana. Jälkimmäinen vaihtoehto ei olisi tullut mieleen kenellekään ilman sokeasti jaettua kemeratukea täysin kannattamattomaan toimintaan.

Niin Jesse. Et tainnut oikein sisäistää sanomaani. Siis viisas metsänomistaja ei tarvitse tukia hoitaakseen metsiään.

Tuollaista yhteiskunnan kustantamaa ”työllistämistä” harjoitettiin joitakin kymmeniä vuosia mm Itänaapurissa. Hyvin tiedossa olevin tuloksin. Sellaistako sinäkin toivot Suomen metsätaloudelle?

Tukipolitiikka lisää yhteiskuntaan tehottomuutta ja nostaa veroja. Sitä kautta aito markkinoilla menestyvä kilpailukyky kärsii. Ennusmerkit ovat selvät jo nyt. Miltei kaikki toimijat kyttäävät vaan tukiaisia. Sotien jälkeen köyhä Suomi vaurastui muutamassa kymmenessä vuodessa ilman mitään tukipolitiikkaa.

Puun takaa on vilkuillut oikein.

HLMK-vuodelta 1961, Teho1 ja Teho 2 sen jälkeen ja sitten MERA1-2-3. Siinä metsäohjelmia joita voitaisiin jatkaa nykyäänkin.

Mutta vain huippukuviolla.

Teho 3 kattaisi huippukuviot, rahoituksen ja koulutuksen. Metsää hoidettaisiin sen verran mitä teollisuus käyttäisi.

Mutta voihan metsässä piillä vielä tuo energia yllätys…puulle voi olla tulevaisuudessa kysyntää paljonkin.

Kuusen ylitarjonta myöhemmin tulee kotimaassa vakaasti pitämään tukin hinnan kurissa ja näemme että laskettelee mäntytukin alapuolelle pysyvämminkin.

Jesselle totean , että tilan päätuotantosuunta ei ollut suinkaan metsätalous. Ajanjaksolla , jonka se oli hallussani, pellot salaojitettiin ja kunnostettiin nykyvaatimusten mukaiseksi , rakennettiin asuinrakennus ja talousrakennuksia , harjoitettiin tori- ja kotimyyntiä , karjaakin ehdittiin kasvattaa mutamia vuosia. Metsätalous hankintahakkuineen työllisti talvella. Tila vaihtoi omistajaa täysin vapaaehtoisesti , koska nykyisen tilanteen vaatimia laajentumismahdollisuuksia ei ollut. Tila puolestaan tarjosi mahdollisuuksia muille.

Yksi unelma , punainen tupa ja perunamaa jäi taakse. Nyt eletään toisessa unelmassa (joka ei taatusti olisi toteutunut lepikkoa kasvattamalla). Taajamassa oleva okt(ei pankin) ja omarantainen tontti on ihan kohtuullinen korvaus ”luopumisesta ” .

Metsänkasvatuksessa ei toki tullut tehtyä suurempia virheitä hyvän neuvonnan ansiosta. Toimet tosin tekisin nykyisen kokemuksen pohjalta ripeämmin ja ”kaksin käsin”. Maatalouden ollessa kuvioissa mukana metsäasioita joutui hoitelemaan joskus vain toisella kädellä.