Metsälehti 15 elokuuta professori kirjoitteli mikä on hyvä vaihtoehto kääntösilmukalla metsäautotien päässä. T-kääntöpaikka 20 metrin pistoilla,ei riitä nykyautoille alkuunkaan. Tuohon mittaan on lisättävä 15 metriä vähintään.
Jotkut kauhistelivat esittämääni murskeen kokoa. Jos halutaan mukavuuksia , voidaan pintaan käyttää hienompaakin maa-ainesta . Kuitenkin se tärkein , eli kantavuus , saavutetaan karkeammalla tavaralla. Henkilöautollakin pystyy liikkumaan vähän karkeammalla alustalla , kunhan ajonopeus on kohdallaan . Asiattomat ja liian kiireiset eivät toki pidä siitä , että tiellä on kivenmukuroita . (eilen muuten nostelin syrjään useita kymmeniä päätäkin suurempia lanan pintaan nostamia kiviä eräältä heikkokuntoiselta metsäautotieltä . Niitä oli ”mukavasti” koko tien leveydeltä)
Kantavuus on tarpeen muidenkin , kun puuautojen kohdalla . Koeenkuljetusauto rymyää siellä kääntöpaikalla yleensä ensimmäisenä ja on huomattavasti puuautoa kankeampi kapistus. Melkoiset liikkuvat pistekuormat rasittavat tietä myös silloin , kun polttoainelastissa olevalla maasto-tai pakettiautolla hinataan tuhannen litran kantokäsittelyyn tarkoitettua nestettä + muita tarvikkeita kantavaa perävaunua. Jo näillä laitteilla saadaan heikot kohdat kulkukelvottomiksi .
Tätä jälkimmäistä ajoneuvoyhdistelmää varten tarvitaan teiden varsille riittävän tilavia ja maapohjaltaan kantavia huoltoliittymiä . Koneiden huolto ja tankkaus on pystyttävä tekemään ajoradan ulkopuolella . Tilan tarve käy ilmi , kun tarkastellaan lähemmin käyttämääni profiilikuvaa. Tankkaukset on voitava tehdä palstan puolella tietä erikseen ylittämättä. (kuvassa hakkuukone on peräkärryn rinnalla ja liittymässä on tilaa myös autolle . Lähikuljetuksen ollessa käynnissä samaan aikaan tilantarve tien ulkopuolella kasvaa.)
Ymmärrän oikein hyvin ”Suorittavan portaan” huolen tien kantavuudesta. Vaikka tehdään kantava tie, niin sen kantavuutta ei yhtään heikennä se että pintaan pannaan 0…16 murske.
Eipähän Suorittavankaan tarvitse sitten keräillä niitä pään kokoisia kiviä, kun sattuu ajamaan tielle heti lanauksen jälkeen.
Siihen talvitie ajatteluun vielä yksi näkökohta.
Vaikka hakkuut tehtäisiinkin talvella, niin mielellään ostavat firmat ajavat kuitupuun ja energiapuun pois vasta kesällä. Siis tietenkin jos tie sen kestää. Tätä varten pitää olla niitä kesälläkin rekan kestäviä teitä, kun sieltä talvitie-taiteilijan metsästä kuitenkin pitää yrittää ajaa kovalla hädällä puut pois ennen kelirikkoa.
Tieinsinööri oli vetänyt n. 5 km suoraa linjaa yli soitten ja kankaitten.
Tietöitä johtava henkilö oli pyytänyt lupaa saada kiertää muutamia pahaksi katsomiaan paikkoja. Lupaa ei ollut hellinnyt.
Soitten ylitys toteutettiin latomalla ristikkäiset puulavat n. 10 metrisistä puista. Lavojen päälle kuusenhavukerros. Päällimmäiseksi tuli metrinen sorapatja.
Soitten osalta tietyöt tehtiin talvella. Puutavaraa ajettiin sitämukaa kuin tie valmistui.
Kevät tuli ja lumi suli. Eräältä suolta tietä oli yhden yön aikana hävinnyt n 200 metriä. Viiden metrin seipäällä koetellen tienpinta löytyi n. 4 metrin syvyydestä.
Suurin osa puista jäi tuon uponneen tien taakse.
Kesä oli mennyt soran ajamiseen tuohon rooppiin.
Tarina on tosi!
Tarinan opetus?
Nykyaikaisella suodatinkankaalla tuo lavoitus olisi varmasti ollut korvattavissa?
Olisi säästetty yksi rakennekerros.
Aina on järkevämpää pohjatonta kiertää. Ja me kiersimme ison kalliotöykänkin. Ei se tien muutama kierto kaivuutyössä hirmuja tee mutta järjettömät pohjustustyöt kyllä maksaa kuten kallion hajottaminenkin. Ja hiukan pitää luontoakin ajatella. Tulee siivompaa ympäristöä.
Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Parannamme vanhaa tietä ja tehdään sille kääntöpaikka ennen naapurin rajaa, jolla puolella meillä ei ole tieoikeutta. Tutkailin keskustelussa olleita vaihtoehtoja. Ainakin meillä näytti Y-vaihtoehto 120 asteen kulmissa kätevimmältä maaston suhteen. Sellainen varmaan tehdään. Avoinna on enää vain haarojen pituudet.
Naapuri (metsäyhtiö) on tehnyt omalle puolelleen silmukan. Maapohja on niin kova, ettei yhtiö ollut sorastanut sitä lainkaan.
Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Parannamme vanhaa tietä ja tehdään sille kääntöpaikka ennen naapurin rajaa, jolla puolella meillä ei ole tieoikeutta. Tutkailin keskustelussa olleita vaihtoehtoja. Ainakin meillä näytti Y-vaihtoehto 120 asteen kulmissa kätevimmältä maaston suhteen. Sellainen varmaan tehdään. Avoinna on enää vain haarojen pituudet.
Naapuri (metsäyhtiö) on tehnyt omalle puolelleen silmukan. Maapohja on niin kova, ettei yhtiö ollut sorastanut sitä lainkaan.
Uskoisin että nuo ympyrät olisivat kaikista kätevimmät ja lyhyellä tienteolla siinä pääsee jos maasto antaa vain myöden. Noissa haarakääntöpaikoissa pitäisi se yhdistelmä saada mahtumaan haaran sakaraan jotta kääntyminen kävisi vaivattomasti.
Minäkin olen sitä mieltä, että ympyrä on kätevin. Sellainen olikin alkuperäinen ajatus. Meidän maastoissa ei tässä tapauksessa valitettavasti pystynyt löytämään riittävästi tasaista aluetta ympyrälle. Siksi on hyvä, että on erilaisia vaihtoehtoja. Oleellista on tietenkin, että haarat ovat riittävän pitkät. Niiden välin pyöristys tulee automaattisesti, koska tie jatkuu.
Jos kuvion muoto on sopiva – eli toisesta päästä leveämpi, silloin voi ympyrän tehdä reilusti suurempana, esimerkiksi hehtaarin ympäröivänä…metsähallitus aikoinaan teki sellaisia, ajomatka jäi pienemmäksi koko kuvion alueella.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.