Ennen voimakasta teollistamista Lapin eläjillä porotalous lienee ollut yksi ainoita metsästyksen ja kalastuksen lisäksi olevia luonnollisia elinkeinoja.
Metsäteollisuuden kehittyessä on katsottu myös Lapin hitaasti kasvaviin metsiin.

Nyt arvioidaan, että maakuljetusten kannattava säde tehtaan ympärillä on 150 km. Lapissa pohjoisimmat laitoksen ovat Kemissä, Kemijärvelläkin lopetettiin sellun keitto vissiin heikoimpana tuottajana.
Lappia riittää vielä puolen Suomen verran Kemin vaikutusalueelta pohjoiseen.

No, jos Lapissakin halutaan elää, niin luonnon mukaanhan se on tehtävä. Porotalous tukee nykymatkailua. Näyttää siltä, että maailman ”pienentyessä” matkailu esim. Aasian maista näyttää kovasti lisääntyvän.
Onhan Lapissa myös laskettelurinteitä ja muuta eksotiikkaa.

Porojen määrä näyttää vaan losääntyvän. Luonto ei pysty enää ruokkimaan kasvavaa porokarjaa, joten mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin poroja ruokitaankin entistä enemmän tarhoissa. Se palvelee matkailuakin.
Se, että miksi poroja täytyy olla enemmän kuin ennen johtuu varmaankin yleisestä kulutuksesta ja tarvittavista ja tarpeettomista koneellisista ja elektroniittisista laitteista poromiesten käytössä.

Peruslappilainen käyttää metsäalueita metsästykseen vesistöjä kalastukseen. Hidaskasvuisia puita voi sahata piensahoilla kotitarvepuiksi ja polttopuitahan tarvitaan aina.

Suuren maailman pörssipelureille ei kannata Lapin hidaskasvuista puuta syöttää puoliilmaiseksi !

Poro on alunperin ollut houkutuslintu: sen avulla on houkuteltu villejä tunturi- ja metsäpeuroja tapettavaksi. Siihen aikaan niistä ei ollut haittaa. Niitä oli niin vähän.

Varsinainen nykymuotoinen porotalous ei ole satoja vuosia vanha. Sen aloittivat norjalaiset 1800-luvulla, siirtyessään rajasulun takia suurine porolaumoineen suomen puolelle.

Niinsanottu poronhoitoalue on 36% maan pinta-alasta. Jopa sallan pohjoisosasta löytyy viiden (5) kiinnon petäjiä. Tuolta alueelta löytyy miljoonia hehtaareita hyvin kasvavia metsämaita.

Porotalous on kuitenkin niitä alkuperäisiä ja alkuperäisten asukkaiden elinkeinoja jotka nykyään toimivat edelleen. Eihän asiaa voi niin laittaa että mistä eniten euroja tulee niin sillä voidaan ohittaa alkuperäiset toimivat elinkeinot.

Porotaloudella ja myös matkailulla on saamelaisten keskuudessa edelleen merkittävä asema. Nämä AC:n kirjoitukset ovat sitä jälkihöpöttelyä jolla teollisuus on iskenyt kyntensä Lapin metsävaroihin ja tehneet valtavat tuhot matkailulle ja poronhoidolle. Se lienee kiistatonta. Yhtiöt eivät maksa puusta mitään pitkien metsäkuljetusten vuoksi, mutta halpa raaka-aine kyllä kelpaa. Minusta puunostot pitäisi kieltää viimeistään Sodankylän yläpuolelta. Panostetaan matkailuun ja poronhoitoon niin verotulot valtiolle ovat moninkertaiset puunmyyntiin verrattuna. Keski-Euroopan ja Aasian turistit tuovat puuttuvat eurot moninkertaisena takaisin.