Ei minulla ainakaan ole tarkoitus pönttöjen kiinnitysnaruja metsään viedä ruostumaan. Niiden tarkoitus on pitää pöntöt puussa koko vuoden. Joka vuosihan normaalit tiaisen, kirjosiepon, kottaraisen yms. lintujen pöntöt puhdistetaan. Tällöin ei kiinnitys vielä uppoa runkoon, vaikka pieni raita jääkin. Mutta kun pönttö vuosittain irroitetaan ja laitetaan takaisin, ei ongelmaa ole. Ja kun pönttö on lahonnut, en minä sitä metsään jätä. Kattokin on yleensä huopaa, mikä kyllä tekee pöntöstä pitkäikäisen ja varmaan linnutkin pitää mukavan kuivasta pesästä.
Jos ei sähköjohto tms. systeemit kelpaa, toimiva luomuratkaisu on kiinnittää pöntön takaosaan kataja, jossa oksa tekee sopivan koukun. Siitä on hyvä ripustaa ja kun pönttö kiilataan ripustettavan puun oksien väliin, ei tuulikaan sitä heiluttele.
Pönttöjä teen lisää ”sitten kun ei ole mitään muuta tekemistä”.
Poikasia ruokkiessaan pieni lintupariskunta saattaa tuoda jopa kaksituhatta kertaa vuorokaudessa hyönteisiä jälkikasvulleen.
Se tekee jo (200×2000) 400.000 ötökkää vuorokaudessa!
Hyönteistuhoilta olen välttynyt tähän asti. – Toivottavasti myös jatkossa!
Niinhän ne uurastavat ahkerasti jälkikasvunsa eteen, lintuemot.
Voit huoletta ajatella ainakin miljoonan ötökän katoavan linnunpoikien masuihin – ei se emo nimittäin yhtä kappaletta kiikuta pesälle kerrallaan, vaan kerää vähän isomman satsin, sen mikä nokkaan mahtuu, ja sitten kiiruhtaa viemään saalista poikasille.
Tietysti pöntöt ja kiinnitykset tulee hoitaa huolella. Jos kiinnittää oleviin tai tuleviin jättöpuihin ja käyttää metallilangan alla kapuloita, niin joka vuosi ei tarvitse kiinnityksiä löysäillä.
Se muovi on todella pahasta, jos sitä puun mukana joutuu massatehtaalle. Pienikin määrä muovia voi pilata suuren määrän paperia hajotessaan pieninä mustina pilkkuina tai viiruina valmiiseen tuotteeseen. Siksi siirryttiin kestävistä muovinauhoistakin kuitunauhoihin merkkauksissa.
Aikaisemmin muoviroskaa kulkeutui tehtaille puiden mukana kun ihmiset eväspussejaan piilottivat puukasoihin teiden varsilla. Nykyisin puut ajetaan nopeammin tehtaille, eikä tätä ongelmaa ole enää niin paljon.
Bird Life Suomen pöntönkiinnitysohjeissa oli aikaisemmin mukana muovinaru ja -köysi, joka poistettiin kun kerroin heille muovin haitoista.
Eräs puunostaja kertoi, että heitä kehoitettiin aina metsissä liikkuessaan ja nähdessään vanhoja muovinauhoja poistamaan ne.
Itse käytin leimikon merkkauksessa ostamiani vanhoja muovinauhoja, mutta kiinnitin ne oksiin, en runkoon.
Minulla on tapana putsata pöntöt joka vuosi ja sitä varten pönttö pitää ottaa alas. Vaikka muovikuori alkaisikin haurastua ja lohkeilla, ei palat tällöin jää puun sisään, koska niin paljon ei mikään puu vuodessa kasva.
Mutta kun ne läheskään kaikki pöntönripustajat eivät ole niin tunnollisia kuin”Gla”, niin silloin muovipintainen kaapeli voi jäädä puun sisälle ja vahinko tapahtuu.
Nuorissa metsissä ei tietysti ole niitä tulevia tai olevia jättöpuita tarpeeksi pöntöjen ripustamista varten. Silloin on tarpeen olla todellakin huolellinen ja käytettävä ripustukseen niitä monia hyviä keinoja mitä tuolla edellä on mainittu.
#### Mutta kun ne läheskään kaikki pöntönripustajat eivät ole niin tunnollisia kuin”Gla”, niin silloin muovipintainen kaapeli voi jäädä puun sisälle ja vahinko tapahtuu.
–snip—
Lähetetty: 9 h, 37 min sitten
Lähettäjä: Aukusti ###
Just niin. Siksihän noita muovikuorisia karsastelin.
Onhan noita vanhoja pönttöjä joskus näkynyt. Tuppaavat pihoissakin olemaan aika epämääräisiä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.