Jos palstan reunalle tai sen lähelle pääsee autolla, vielä parempi vaihtoehto on tehdä palstan halki henkilöauton kestävä tilustie. Vuotuiset polttopuurangat tulee tällöin helposti jarruttomalla peräkärryllä ja tie muutenkin helpottaa hoitoa. Muita ajouria ei tarvita. Tien suuntaan kaadettuna rangat tulee hehtaarin kuviolla helposti käsipelissä tien varteen.

Moottoripyörien kuluista en tiedä, mutta muuten ajatukset kuulostaa terveiltä.

40 m menee minullakin rankojen käsin raahaamisen piiriin.

Minusta mönkijä on hyvä vaihtoehto pienempiinkin tarpeisiin ja varsinkin niihin pieniin, verrattuna ikäloppuun pieneen traktoriin. Näitä ei kiinalaisiakin saa kohtuuhinnalla käytettynä. Tietysti täytyy tutkia jälkiä historiasta, eli käytön jälkiä. Huollot pääosin pystyy tekemään itse ja käsistään näppärä naapuri vaihtelee vetoakselien suojakumit tarvittaessa. Muutaman motin puunajoon ei tietysti ole järkevää hankkia minkäänlaista ajovehjettä, mutta vaikka tuolle mönkkärille löytyy paljon muutakin käyttöä.

Itsellä on liki kaksikymmentä v vanha polle. Talviset pienempien teiden, pihojen auraukset hoituvat. Metsätyötarpeet kulkevat kyydissä, niin sahat kuin raivuritkin työmaalle. Kevään istukkaat palstalle, polttopuusavotoista puhumattakaan. Saisin aika pitkän listan tekemisistä mönkkäriin liittyen.

Eräs tuttavani hankki joskus vanhan kuussatasen fiiun. Otti siitä katon pois, niin oli helpompi ”hyppiä” kyytiin ja pois. Kärry perään ja pellonlaita savottaan. Monet talviset puut kelkkoivat sillä pihapiiriin työstettäväksi. Investointi ei ollut järin suuri.

Kannattaa muistaa, että moottorikäyttöisellä vehkeellä ajelussa tarvitaan mm.liikennevakuutus. Niin mönkkärillä kuin 600 Fiiullakin – oli siinä katto taikka ei. Tiellä sellaiislla ei saa ajaa, ellei ne ole tieliikenteeseen hyväksyttyjä ja katsastettuja.

”Ikivanha” traktori, jolla vain ajetaan esim kärryn tai reen kanssa, ei paljoa voi särkyä, koska  siinä on hilavitkuttimia paaljon vähemmän kuin nelivetomönkijässä. Tämän sanon vain ihan ystävyydellä ja Polariksen nelivoisen kömpijän omistajana, jolla on myös traktori ja pari autoa pihassa moottoripyörän ja parin mopon lisäksi.

Metsässä ajeluun on loistava vehje Taavettui 996, jossa on korkea maavara, 38 tuuman takapyörät, hydraylinen ohjauserittäin vääntävä moottori ja polttoaineen kulutus metsäajelussa max 2,5 litraa tunnissa. Vakuutettu ja rekisterissä, sillä voi ajella vaikka kauppareissut laillisesti polttoöljyllä. Noita saa käytettynä mönkijän hinnalla (uuden) -kolmesta viiteen kpl.

Minä joudun ajelemaan noita rantojen reunoja poltinpuumetsääni, aina väliin. Taavetti saattaisi upota syvällekkin, eli tapauskohtaisia tarpeita. Joku joskus ihmetteli, kun en ostanut romurautaa kilokaupalla harrasteeseeni, niin vastasin ettei sillä ferkulla uskalla mennä pilkkijäille, ja isäntä on sen verran taitamaton raudan uudistamisessa. Kaksivetoinen traktori on aika avuton metsämailla, ja vaatii tilaa kärryineen aika paljon. Survoo juurenniskat, ja vinssivaijerilla on pilattu monta palstaa.

Joo, minun tarpeisiini sopii mönkijä, toiselle joku muu yhdistelmä. Isommat puut ajelee siihen paremmin soveltuva vehje.

Tein ykkösharvennuksia erinäisiä hehtaareja kuntoilumielessä. Näitä peltojen metsityksiä odottamaan järeytymistä, ja konesavotointia. Tällain sain puuston kertymän konehakkuuseen suuremmaksi, ja aukaisemattomat urat tuottivat kasvullaan palkkaa tuolle omalle touhuilulleni. Minulla on mönkijä metsätyökone verotuksellisesti, mihin ei tietysti kuulu yksityiskäyttö. Vakuutuskaan traktorimönkijälle ei ole kovin suuri. Tieliikennelain määrittelemillä urilla kuljen muunlaisilla vehkeillä. Se kaveri fiiullaan ajoi omalla pellolla, eikä sitä olisi voinut tieliikennekelpoiseksi katsastaakkaan. Eikä ajeltu sitä edellyttävillä mailla. Tuo nyt oli pieni kevennys peltoautojen suuntaan.