Näin sitten luokittelee Taneli joka ei sitten ole kuitenkaan lämmittänyt klapipelillä keskuslämmitettyä ok-taloa. Miten Taneli luulet kun tässä tosiaan on parinsadan neliön pohjapinta-alan taloa lämmitellyt lähes kolmekymmentä vuotta näillä laitteilla, kumpi tämän talon lämmityksen osaa paremmin?
On aika naurettavaa höpöttää veden lappamisesta pesään. On ulkokosteaa puuta pinnaltaan kyllä mutta ei se tällä pakkasella tarvi olla pannun vieressä kuin pari-kolme tuntia niin palaa aivan iloisesti ja pienellä kostean suhinalla. Tuo on se tapa mikä on olosuhdetaipumuksellista koska en ahda alakertaa puita enää täyteen. Koska tarvitsen sitä tilaa monen muun säilytyksen tarpeisiin.
Nytkin vaikka olin päivän metsässä eikä täällä ole lämmittänyt aamun jälkeen kukaan on pirtti normaalissa lämmössä ja saunakin jo valmistumaan päin lämmössään. Laitefriikit ovat oma kansanosansa ja he seurailkoot nippeli/mittarituntumalla pannuhuoneessa palamistapahtumien etenemisiä mutta minulla seurustelu pannun kanssa rajoittuu vain sytytys ja lisäämiskäynteihin. Tunnen sen ilman jatkuvaa voinnin kyselyäkin kyllä.

Puuki, haapaa on aivan satunnaisia marginaalieriä joita harvoin tulee käteen pannuun laitossa. Tosi se kyllä on että kuivuu hitaammin. Kyllä se on aivan pintakosteutta jota tietyntyyppinen huurtuminen pressun allakin aiheuttaa lämpötilojen vaihdellessa. Minulla vain tuo kuivatusaika vaihtelee aivan muutamasta tunnista korkeintaan puoleen päivään. Kyllä viimekesäkin jätti kosteutta koska minulla kaikki perustuu luonnon kuivatukseen. Sekaisin heitellyssä kasassa kuivaan ja osa on ylivuotista ja osa suoraan saman kevään tuoretta.
Tuossa kosteudessa on seosmetallikattilassa yksi varteenotettava hyväkin ominaisuus. Se nimittäin irrottaa pinttymät pinnasta tulipesässä ja aivan kirkas metalli kiiltelee puhtauttaan. Mitään puhdistusaineitakaan en tarvitse.

Hakkeella torppa lämpiää,hakerankaa kahden vuoden varasto.Maalämpö asennus tilattu ,joten hakkeen käyttökin parinvuoden päästä pienenee.

Uunipuita liiteri melkein täynä ja hellapuita entinen hevostalli laipiota myöten täynä.Joiden kulutus nykyään pientä,eniten kuluu rantamökin saunan kiukaan alla ja takassa.Eiköhän varasto näiltäosin 15 vuotta ainakin piisaa.Puu muuten ihan ok,mutta roskan mujua aina lakaistavaksi karisee lattioille.

Hiukan kokemuksia polttopuun käytöstä:
* n. 10 v sitten, kun perustimme Metsäkeskuksen projektina ”Halkoliiteri.com” palvelun selvittelimme klapien kuivauksen ja säilytyksen järjestelmiä mm VTT:n tekemien tutkimusten pohjalta. Siitä on ihan omia kirjallisia ohjeitakin.
* puun kuivaminen vaatii pääasiassa ilmavirtausta, joko paineella tai imulla. Lämmitys lisää tehokkuutta.
Esim. viime kesä oli sateinen, mutta tuulinen. Yllätyin todella alkusyksystä, kun ilmavassa katoksessa oleva talvella tehty myyntipuu oli täysin polttokuivaa!
* polttokuivan puun raja minulla on 20 % kosteus. Silloin ei ole ”käärmeitä” uunissa!
* Aution tilan ostimme vuonna 1996. Siellä oli varastot täynnä pilkottuja polttopuita. Kainuulaiset ukot tekevät eläkkeellä kaikki paikat täyteen polttopuuta 🙂
* poltamme edelleen noita varastojen puita. Onhan ne saaneet kuivua reilut 20 vuotta ja suljetussa varastossakin ovat jotain reilut 10 % kosteita.
* lehtipuiden kuivamisesta sen verran, että
– leppä kuivaa nopeasti vaikka on nopeakasvuisin! Solurakenne nähtävästi ratkaisee?
– koivu on se uunien omistajien mielipuu ja kuivaa kohtuullisesti.
– haapaa täytyy kuivattaa todella hyvässä paikassa. Ostin kerran Venäjältä rekkamiehen paluukuormassa rekallisen haapaa!
Siinä meni varmaan 5 vuotta ennenkuin viimeiset meni polttoon 🙁

Jätän haavan suosiolla Jees-miehelle!
Suosittelen kyllä senkin myymistä vaikka Kirkniemen sellutehtaalle 🙂

Tuota minä vähän arvelinkin, että saattaa useampi vuosi mennä ennekuin uuniin voi laittaa. Tein noista tyvistä nuotiopaikoille penkit ja jakkarat, mutta silti vielä jäi tavaraa klapeiksikin. Oksatkin olivat kohtuullisen isoja. No pitäneen kosteusmittarin kanssa seurata kuivumista. Ei noita haapoja käyttämättäkään viittinyt jättää kun tuli kerran kaadettua.