Itsellä oli edellisessä talossa amiksen oppilaiden tekemä kattilalaitos, joka ympättiin 1952 rakennetun talon remontin ja laajennuksen yhteydessä uunilämmityksen tilalle.
Erikoista siinä oli 2 kuution vesivaraaja jossa tulipesä oli varaajan sisällä alaosassa ja yläosassa varalla sähkövastukset. Siihen liittyi ulkoilman lämpötilaa haisteleva anturi – oliko joku ”sää-saara” ?
Sen kun lämmitti niin, että yläosa alkoi porisemaan, niin kesti sen lämpö 2 vrk.
Puuta kyllä meni. Laskeskelin, että n. 2 viikon työpanos meni puun teossa, mutta sehän onkin mielityötä – kutenh tuolla aikaisemmin tuli todettua 🙂

Puolikymmentä vuotta sitten pojan talon remonttiin laitettiin alapalokattilan tilalle lambda-kattila. Sitä ei vielä silloin suomalaiselta valmistajalta löytynyt? Löytyi kyllä saksalainen hinnaltaankin asiallinen.

Olen ymmärtänyt, että Jees-Hv on alan ihmisiä? Eikö lambda-kattilat ala olla tätäpäivää?

Jos pannun hankinta on ajankohtaista, niin kannattaa tutustua Effecta lambda kattiloihin. (Katso googlella effecta lambda) on kokemusta tosin vasta 1,5 talvea. Hyvin on pysynyt 750 kuutiota lämpimänä yhdellä pesällisellä, kun pakkasta oli lähemmäs -30, niin meni 1,5 pesää vuorokaudessa. Varaajan koko 2*1,5mottia.

Kattila mittaa tosiaan jäännöshappea ja savukaasujen lämpötilaa. Niiden perusteella se säätää tarvittaessa kokoajan ensiö ja toisio ilmaa. Savukaasut heti kattilan jälkeen pysyvät alle 230 asteessa vaikka toisiopoltossa, lämmönvaihdin osassa, kaasut palaa lähes 1000 asteessa. Varsin hyvä hyötysuhde ja puut voi polttaa aika isoina kappaleina. Ja sytytys on helppoa, muutama sanomalehden sivu pohjalle ja pari kuivaa kalikkaa. Tulta perään ja aina lähtee.
Yhden talven jäljiltä sutarin saalis piipun (8m) osalta oli reilu desilitra mustaa pölyä.

Ilmeisesi Harrastelija tarkoitaa lamdalla ilmakerrointa, eli käytetyn ilmamäärä ja palamiseen tarvittavan limamäärän suhdetta, joka saadaan selville aika luotettavasti jäännöshapen määrästä.
Ilmeisesti hän tarkoittaa eetalla palamisen hyötysuhdetta. Eli siis hyödyksi saadon lämmön ja polttoaineeseen sitoutuneen lämmön suhdetta.

Hyötysuhde ei automaattisesti parane jos ilmakerrointa lasketaan, jäännöshappea esiintyy aina jonkun verran savukaasussa, silloinkin kun ilmamäärä on niin pieni että savukaasussa on reilysti palamattomia kaasuja. Onpa todettu tilanteita että kun ilmamäärää edelleen lasketaan jäännöshapen määrä alkaa nousta.

Tiedän että voimalaitoskattiloilla on päästy jopa 0,96 hyötysuhteeseen. Silloin on käytössä jo kaikki mahdollinen mittaus ja säätötekniikka, esim palamattomien kaasujen jatkuva mittaus.
Enpä usko että pelkällä jäännöshapen mittauksella ja käsisäädöin päästää käytännön tilanteissa 0,90 hyötysuhteeseen.

Erityisesti pitää huomata että pienikin palamattomien kaasujen määrä vaikuttaa aika rajusti hyötysuhteeseen. Liika ilma toki on häviötekijä myös, mutta sen vaikutus on kuitenkin paljon loivempi.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Tässä kun näitä viestejä lukee, niin alkaa näyttää siltä että Pete, Harrastelija ja Jätkä pätkät ovat aika hyvin jyvällä asiasta. Jeesmiehellä olisi varsin paljon oppimista heiltä.

Itselläni on kyllä kokemusta monensortin aineitten poltosta isoissa pannuissa, monensortin mittausten ja säätöjen tuella. Siltten on kokemusta klapin poltosta monen sorttisissa muuratuissa tulisijoissa.
Omakotitalon keskuslämmityksessä käytin tiukkaan mitoitettua Lakan öljykattilaa ja oilon junioria erittäin hyvällä menestyksellä. Polttopuut olivat silloin kaukana.
Pientalon klapi- tai hakelämmityksestä kattilalla minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Jaa ladoinhan minä armeijan saunanlämmittäjänä metrisiä halkoja ikivanhaan Högforssiin, kaksi kuukautta. Olen toki ollut aina silmät ja korvat auki kun käyn talossa, jossa tuollaisilla lämmitetään.

Lämmityksen perusasiat olen kuitenkin jo 70-luvulla oppinut itseltään Näretien Villeltä, Helsingin tekussa.
Yksi peruspilareista on että vettä ei kannata yrittää polttaa, koska se jo itsessään palamisen tuote vedyn ja hapen yhdiste eli siis vetyoksidi. Sitä muuten syntyy lisää puunkin poltossa, puussa kun on paljon Hiilivety-yhdisteitä.

Terveisin: Korpituvan Taneli