Puut vetävät usein ja helposti kuuraan, ilmojen vaihdellessa. Liiterin ovella ei ole periaatteessa mitään vaikutusta siihen, onhan liiteri yleensä ilmavasekä lattian, että seiniensä puolesta.
Minullakaan ei ole liitereissäni, eikä klapikärryissäni ovia, mutta en ole huomannut sieltä mitään varastetunkaan.
Klapien koolla ei ole merkitystä lämmön määrään, vetopelleillä hoidetaan ilman saanti liekille. Ajatelkaapa noitakin, jotka polttavat haketta!
Minulla klapikone tekee yli 8 sentin vahvuisiin yhden halkaisun, maksimi on jotain 22 senttinen puu. Alle 8 senttinen tulee pyöreänä. Viimeisen palan pölkystä Bilke jättää pyöreäksi, joten viu sen kanssa tehdä kirveshommia jos huvittaa.
Olen harkinnut Timco – kineettinen halkaisukoneen hankkimista, se olisi kätevästi aina iskussa puita hakiessani ja sillä pöllien pieniminen sujuisi kuin tanssi, eli se olisi peräkärryssä tai liiterissä johdon päässä valmiina aina.
Haenkin huomisen takkapuut heti lämpiämään – ehtii kuura kuivahtamaan pinnasta.
Moottorisahalla aisaaminen sujuu hyvin, kun on pyöreäkulmainen ketju ja työntää rungon takapuolelta työntävällä terällä kaasu pohjassa.

Senverran vielä tuohon harrastelijan kommenttiin ettei aivan turhaan kannata vettä kyllä pesään laittaa mutta ei pienet kosteudetkaan kyllä mitään haittaa tee. Itse haen sylyksellisen kerrallaan suoraan ulkoa presuun alta. Pannun pesän palamista saa säädettyä mutta ei vetopuolelta vaan sieltä hormiin menevämmältä. Kun pesällinen on hyvin syttynyt voi nk. toisiopuolta kuristaa jolloin pesällinen palaa kauemmin eikä lämpöä karkaa liikaa hormiin. Äsken juuri laitoin pressun ulkopuolella olleita hiukan lumisia pesään ja aivan samoin tuntuu hupenevan kun sisällä olleetkin. Pieni sihinä vaan lisähöysteenä. Tänä kesänä oli paras puiden kuivattelukuukausi täällä vasta elokuu ja onkin aivan sama laittoiko pressua oikeastaan lainkaan.
Olisi varmaan palanut suoraan taivasaltakin pakkasten kuivaaman pintakosteuden jälkeen. Klapien kosteus on silloin sopiva mielestäni kun se normaalisti syttyy ilman turhan pitkiä rituaaleja.

Työntävällä terällä tulee hyvä rantu ja samalla oksat lähtee. Jos ketju on teräväkulmainen, se tunkee puulle, jolloin on aisattava terän ”jättöpuolella”.
Kun ketju raapii hieman epätasaisen jäljen, tulee haihduttavaa pintaa lisää.
Tuo puiden lämpimään tuonti on ikivanha keino, joka konkretisoituu vanhemmilla ihmisillä lämmitystyössään, eli puut pistetään lämpöiseen uuniin kuivumaan huomiseksi.
Uuni ei saa olla juurikaan yli 150 asteinen.
Kosteakin puu palaa kattilassa, mutta puuta menee rutkasti enemmän kuin kuivaa.
Savukaasuja ei saa kuristaa, ainoastaan raitisilmaa ja toisioilma annetaan liekkien harjoihin.
Jos liekki ylettyy savupiippuun asti, on rakenne aivan tulipalovaarallinen ja pitää kattila vaihtaa parempaan.

Niin tuo ohje varmaan perustuu siihen jota paloviranomaiset suositelevat. Poistokaasuja ei kuristeta vaan raitiilla ilmalla säännöstellään vetoa. Onhan se niinkin jos luukut ovat väljät niin kyllä sitä hormin pelitä varmaan joutuu kuristamaan. Ymmärsin myös että hormi nokeentuu herkemmin kun poistopuolta kuristetaan.