Yksi loppulema voisi olla, että metsänomistaja menettää päätösvaltaansa holhoukselle!

Eli saa ehkä päättää ainoastaan hakkaako vai ei. Punavihreä kamarikollegio kertoo reunaehdot kuka saa luvan leimikkoon ja millä ehdoin.

Sitten metsiin kohdistetaan kiinteistövero, joka ei huomioi saako metsästä tuloja vai ei.

Kiinteistö- ja perintöveron avulla nyt yksityinen maa siirtyy yhteiskunnan omaisuudeksi. -Ehkä sukupolven, kahden aikana. 🙂

Tästä aukeaa vihreitä oksia, eli hyväpalkkaisia virkoja punavihreille hallintoihmisille! Paikat toki täytetään umpipoliittisella  läpinkymättömällä menettelyllä ansioituneille puoluekaadereille. Kuinkas muuten…

Koko säätelyajatus on nurinkurinen.  Kysymyksen pitäisi päinvastoin kuulua, että kuinka paljon ja millä tavalla pitää hakata, jotta metsät kasvaisivat optimaalisesti.

Tämän laskeminen taitaa olla kuitenkin aika vaikeaa ja tietenkin optimaalinen toteuttaminen vielä vaikeampaa.  Käytännössä mahdotonta.

Suurilla metsäpinta-aloilla voi tietenkin pyrkiä optimitilanteeseen.   Esimerkiksi meillä pyritään normaalin metsähoitomallin mukaiseen ikäjakautumaan, mutta kestää vielä muutaman kymmentä vuotta vanhojen ikäluokkien suuresta osuudesta johtuen.  Suunnitelmakaudesta toiseen metsän kasvu ja tuotto lisääntyy, koska uudet hoidetut metsät kasvavat paljon paremmin.  Tilavuus ei niinkään lisäänny.

Itsestään selvää on, että kaikki julkisen vallan pienipiirteinen säätely vie metsätalouden retuperälle.  Vielä 1850-luvulla meille säädettiin metsälaki, joka määräsi tukkien sahaukselle sahakohtaiset kiintiöt.  Niitä toki ylitettiin ja tarkastajilla oli hyvät oltavat lahjuksien vuoksi.

Laki kumottiin kymmenkunta vuotta myöhemmin ja metsien hakkuut vapautettiin.  Johtui ehkä osin siitä, että eräs saksalainen kävi laskemassa Suomen metsävarat ja totesi ne arvioitua suuremmiksi.  Epäilemättä kuitenkin se, että Valtio suurena metsänomistajana hyötyi puun myynnistä ja tietysti sai myös verotuloja oli ratkaiseva tekijä.  Eipä siis mitään uutta metsdäkeskustelussa.

Metsäkupsalle: kokoomus ja sdp on kahdesti päässyt hallituusvastuuseen – seurauksena on ollut 2 suurinta lamaa miesmuistiin. Molempien konkurssihallitusten jäljille laitettiin kepuvetoiset hallitukset ja molemmat lamat selvittiin jollakin tavoin.

Eli galluppien etupuolueista vain toiselle on tilaus ja muu hallitus on koottava eri puolueista. Perussuomalaiset olisivat muuten hyvät, mutta Halla-aho ei kelpaa kellekkään? Viimeisin suosio persuille tuli juuri Sipilän suurimmasta virheestä maahantulijoiden vuoksi ja sitä ongelmaa me kärsitään vielä kauan!

Nuokin Oulun raiskaukset ja Arabianrannan murha ovat vain ns. jäävuoren huippu! Olisiko vielä ehkä mahdollista pelastaa jotain, eli harata ”täikammalla” kaikki ylimääräiset nimettömät liikkujat ja lähettää takaisin omiin maihinsa?

Timppa: ”Koko säätelyajatus on nurinkurinen.  Kysymyksen pitäisi päinvastoin kuulua, että kuinka paljon ja millä tavalla pitää hakata, jotta metsät kasvaisivat optimaalisesti.”

Oikeastaan pitäisi kysyä, miten metsät saadaan kasvamaan mahdollisimman paljon, jotta voidaan hakata mahdollisimman paljon. Termi ”mahdollisimman” sisältää kannattavuuden, koska ilman tätä täsmennystä Reima pillastuisi.

Toki hakkuutavat on osa tuota kokonaisuutta, mutta uusiutuvan raaka-aineen käytön maksimointi pitäisi olla nyt tavoitteena, kun uusiutumattomien käyttö ei edusta kestävää tulevaisuutta. valitettavasti keskustellaan siitä, voidaanko hakata 80 vai pitäisikö rajoittaa 10 m3 alemmas, kun tavoitteena pitäisi olla hakkuumäärän kertominen vähintään 1,5:llä. Anton laittaa tuostakin paremmaksi, enkä vastusta sellaista tavoitetta.

Reunaehdot pitää määritellä ja sen jälkeen maksimoida kasvu. Jos aletaan vain optimoida, jää harsijoille ja muille taivaanrannan maalareille liikaa tilaa vesittää hyvä hanke. Tavoite eli puun käytön määrän reipas lisäys pitää vääntää otsikkoon ratakiskosta, jottei kenellekään jää epäselväksi, mistä on kyse ja miksi näin on välttämätöntä toimia.