Ilman lupajärjestelmän tuottamia tavoitteita hukkuisimme hirviin. Monille porukoille riittäisi pienempikin lupamäärä omasta mielestään ,mutta riistahallinto antaakin niitä enemmän , kun isomman alueen tilanne sitä vaatii.

Tanelia vain närästää se ,että Kauhajoella metsästäjät ovat päättäneet kasvattaa hirvikantaa vuoden 2011 tasosta ja ovat onnistuneetkin siinä ihan”kiitettävästi”Tanelin äkkäilyistä huolimatta. Monta vuotta metsästelivät vain 60-70% lupien määrästä. Tosin viime syksynä kaatoprosentti oli 100. Valtakunnan tasolla lupien käyttöaste liikkuu 85-90 %:n välillä ,joten lupamääristä hirvikannan pienentäminen ei ole kiinni. ..

Jokainen voi tarkistaa tilanteen tilastoista omalla paikkakunnallaan ja muodostaa käsityksensä konkreettisista luvuista eikä näiden tietämättömien märinöistä. Tilanne vaihtelee eri paikkakunnilla . Esiintyvien mahdollisten ongelmienkin syyt poikkeavat toisistaan. Yhtä tepsivää lääkettä tilanteeseen valtakunnan tasolla ei ole  ja väärät lääkkeet johtavat vain kaaokseen.

Planterin elävästi kuvaama kehityskulku ei olisi toivottava. Katselen tilannetta ulkopuolisena, kun en itse metsästä, olen vain maan (ilmaiseksi) vuokraaja. Jotenkin tulee mieleen, että itse järjestelmä ei ole mätä. On hyvä, että hirvihavaintoja kerätään ja niiden pohjalta saadaan alueellisesti jonkinasteinen varmuus hirvikannoista, sen rakenteesta ja kehityssuunnista. Tämän kokonaiskuvan pohjalta sitten alueelliset riistaneuvostot asettavat sidosryhmien kuulemisen jälkeen hirvikantatavoitteet, joiden toteutumista myös seurataan tarkasti. Riistakeskus myöntää lupia sellaisen määrän, että alueelliset tavoitteet toteutuisivat.

Tämä olisi siis ihanne. Missä kohtaa systeemi ajaa karille? Itse olen siinä käsityksessä, että kriittinen kohta on riistaneuvosto, joka joillakin alueilla asettaa liian korkeat kantatavoitteet maanomistajien tahdon vastaisesti. Nämä pitäisi saada jotenkin kuriin. Ellei muu auta, sitten viimeinen keino ja protesti olisi nykysysteemin puitteissa maanvuokrasopimusten irtisanominen, jonka voisi sitten toivoa johtavan systeemin muuttumiseen ja maanomistajien parempaan kuuntelemiseen. Itse toivoisin, että jokin rakentavampi polku muutokseen löytyisi, ja tähän keinoon ei tarvitsisi turvautua.

Aloittajan ehdotuksessa on hyviäkin elementtejä, mutta siihen sisältyy kaksi riskiä. 1. Jos se johtaa heikompaan kokonaiskuvaan hirvikannoista (Riistakeskuksen ja Luken resurssit heikkenevät), kannanhoidon suunnitelmallisuus kärsii. 2. Jos hirvituhokorvausten tasoa nostetaan olennaisesti, se tulkitaan metsästäjien parissa melko varmasti ”suojelurahaksi” jolla maksetaan haitat, minkä jälkeen kantaa ei tarvitsekaan alentaa.

Ehkäpä kannattaisi kuitenkin pieni huomio kohdistaa asialle mistä tämä hirviongelma johtuu. Me jokainen tiedetään että hirvikanta lähti voimakkaaseen nousuun yhdessä metsänkäsittelyjen muutoksen myötä. Avohakkuut lisäsivät ruokamaita ja ennen jos hirvilehmä teki korkeintaan sen yhden vasan se hyvien ruokamaiden johdosta teki poikkeuksetta kaksi, joskus on nähty jopa kolmosia. Ei kannata kovin pitkälle syytellä hirvimiehiä, kyllä he kaikkensa asian eteen tekee. Ei hirvikään pohjimmainen syy ole tuhoihin, syy on seurausilmiö määrätynlaisesta metsänhoidosta.

Jaa,että sukeltamalla menneisyyteen korjataan jokin matkalla saatu väive? Puututtaisiin vain kunnolla tähän kuppaan nimeltä hirvi ja sillä siisti.

Ei sotketa Gla, täällä on vaan annettu ymmärtää että hirvi on suurimpia esteitä harjoittaa metsätaloutta.