Ettei tuo karhu vaan juossut suden suuhun?

Onko tuo liito-oravakin kuin Jeesus?
Kaikki siitä puhuu, kaikki sen tuntee, mutta kukaan sitä ei ole nähnyt?

Viime vuosikymmenten aikana tapahtuneita kannan muutoksia selvitettiin ympäristöministeriön
liito-oravatyöryhmän toimesta (Hanski ym. 2001). Seuranta-alueita oli viisi ja niiden seuranta-ajat
vaihtelivat 5-17 vuoteen. Kaikilla alueilla kanta oli vähenevä. Seurantajakson lopussa asuttuja liitooravapaikkoja oli alueesta riippuen 20-38 % vähemmän kuin jakson alussa (Hanski ym. 2001).
Tässä tutkimuksessa analysoitiin kahdeksalla, pääosin uudella tutkimusalueilla tapahtuneet kannan
muutokset viimeisten vuosien aikana. Eri osa-alueesta riippuen tarkasteltavat ajanjaksot olivat 12, 6,
4 ja 2 vuotta, mutta kaikissa on sama suunta: liito-oravien lukumäärät ovat edelleen voimakkaasti
pienentyneet viimeisten vuosien aikana. Osa-alueesta riippuen oli jakson lopussa liito-oravia 30-58
% vähemmän kuin jakson alussa.
Kaikki erilliset tutkimukset vuodesta 1949 lähtien osoittavat liito-oravakannan vähenemisen, joka
on jatkunut näihin päiviin saakka. Tärkein syy vähenemiseen on sopivien varttuneiden
kuusisekametsien hakkuut ja sitä kautta sopivan metsän pinta-alan pieneneminen. Liitooravakannan kokoa rajoittava tekijä näyttääkin olevan tarjolla olevan, lisääntymiseen sopivan
metsän pinta-ala. Tämä on pienentynyt hakkuiden seurauksena viimeisten vuosikymmenien aikana.
Pinta-ala pienenee edelleen lähitulevaisuudessa, eikä 1960-luvulta lähtien aukoiksi hakatut metsät
ole sopivia liito-oravalle vielä vuosikymmeniin. Tätä kehitystä vahvistaa vielä se, että taimikoista
lehtipuut on perattu pois ja osa alunperin kuusta kasvavasta metsäalasta on istutettu männylle.

Jabe:
”En niinkään kuuloasi vaan muotoilun jota käytit. Kuten kerroin, laskennat eivät ole olleet vertailukelpoisia, mikä on varmaan selitetty aikanaan noissakin uutisoinneissa, ainakin pitemmissä sellaisissa.”

Käytin juuri sitä muotoilua, jota uutisoinneissa käytettiin.
Kuuntelin kyllä tarkkaan asian pitemmätkin uutisoinnit, juuri tuon ristiriitaisuuden takia. Laskentojen vertailukelpoisuutta ei asetettu kyseenalaiseksi.
Tosiasiassahan laskentojen vertailukelpoissuus tietysti aina on pienempi kuin 100%. Tässä kuitenkin pieni käppi saa ollakkin kun uusi tulos oli kaksinkertainen edelliseen verrattuna.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Kun liito-orava asetettiin tiukkaan suojeluun vuonna 1997 ei päättäjillä ollut tiedossa kannan suurutta. Silloin luultiin Hokkasen tutkimuksen perusteella kannaksi enintään 50 000 naarasta. Seuraavassa Hanskin tutkimuksessa todettiin kannan olevan jo 143 000 naarasta (enemmän kuin hirvinaaraita).

Hanskin tutkimus oli itsessään tehokas. Sivulta http://www.puuntuottaja.com/puuntuottajan-ja-liito-oravan-yhteiseloa/ lainattuna:
**
Hanskin tutkimus suoritettiin vuosien 2003 – 2005 aikana etsimällä 90 000 hehtaarin näytealueelta liito-oravan papanoita. Maastokartoituksiin osallistui yhteensä 41 henkilöä ja he työskentelivät yhteensä 87 kuukautta (=reilut kaksi kuukautta per henkilö). Näytteen kerääjillä kova kunto ja harjaantunut silmä, hehtaarin tarkastamiseen oli varattu aikaa alle 10 minuuttia.

Jokainen yksittäinen tutkimusalue oli yhdeksän hehtaaria (liito-oravanaaraan oletettu elinpiiri). Raportin mukaan tutkija käytti keskimäärin 29.5 minuuttia per 9 hehtaaria aikaa liito-oravan papanoiden etsimiseen. Jos alueelta ei löytynyt papanoita, alue pääteltiin liito-oravista tyhjäksi. Jos taas papanoita löytyi, silloin päätettiin, että kuuluvatko ne naaraalle vai urokselle. Tapauksissa missä löydettiin usean puun alta papanoita arveltiin, että onko yksi naaras ulostanut papanat voi onko papanat useamman naaraan tuotosta.
**
Aivan käsittämätön tahti tutkia yhdeksän hehtaaria alle puolessa tunnissa. Löydetty kanta kasvoi jopa pikatutkimisella monin kertaiseksi edellisestä tutkimuksesta. Valitettavasti laki oli tehty jo edellisen tutkimuksen jälkeen joten uudemmat löydökset eivät muuttaneet enää suojelutilannetta.

””Jokainen yksittäinen tutkimusalue oli yhdeksän hehtaaria (liito-oravanaaraan oletettu elinpiiri). Raportin mukaan tutkija käytti keskimäärin 29.5 minuuttia per 9 hehtaaria aikaa liito-oravan papanoiden etsimiseen. Jos alueelta ei löytynyt papanoita, alue pääteltiin liito-oravista tyhjäksi. Jos taas papanoita löytyi, silloin päätettiin, että kuuluvatko ne naaraalle vai urokselle. Tapauksissa missä löydettiin usean puun alta papanoita arveltiin, että onko yksi naaras ulostanut papanat voi onko papanat useamman naaraan tuotosta.””

Lainaamasi teksti on jonkun yksityisen henkilön kirjoittamaa, ja ainakin osittain virheellistä. Kannattaa tutustua uusimman kannanarvion tutkimustapoihin sen loppuraportista:
http://goo.gl/6iBzA

Ainakaan papanoiden jättäjän sukupuolta ei analysoitu, eikä sitä moniko naaras ne mahdollisesti on jättänyt, sillä määrittäminen olisi käytännössä mahdotonta (loppuraportin mukaan)

Alueelta siis etsittiin papanoita, ja jos niitä löytyi niin siirryttiin seuraavalle alueelle. Osa papanoista oli toki koiraiden jättämiä, eikä paikalla välttämättä elänyt lainkaan naarasta vaikka siellä koiras olisi papanoinutkin.
Nämä ja muut seikat aiheittavat sen että kannanarvio on, vaikkakin aineistoltaan paras tähänastisista, kuitenkin tulokseltaan suuren virhamarginaalin omaava.

Hehtaaria kohti käytettyä keskimääräistä pientä aikaa voi silti perustella sillä että osalla kohteista oli vain taimikkoa tai aukkoa tai männikköä joista ei juurikaan tarvinnut papanoita etsiä.