Jätkä…”Jopa vitsin murjaisit. Jos nykykoneilla ei saa puita normaalimaastossa vaivattomasti korjattua, ei puikoissa ole ainakaan ammattitaitoinen ammattihenkilö.

Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, vaan korjuuvaurioista, joita syntyy vaivattomuudestakin riippumatta. Toki vaivannäkö vähentää vaurioita useissa tapauksissa.

Raiteiden painumiststa voi ..” ja plaap plaap. Itsehän tuota olet ”tietävänä” mainostanut, kuinka pikku väkkärä ei painele mitään, rampataan kyllä eestaas lukemattomia kertoja mutta ei se tuo kyllä kummoista kuormaa, saati tuottoa! Tuo on aivan lauteilta huutelua.

Keksikää ensin se parempi menetelmä joka kaikin puolin toimii, kuin höpisette 30 tonnin koneen pyörät ilmassa kallisteluista ja mahdollisesta painumasta…

Painumisongelmaa voi lieventää merkittävästi parantamalla näkyvyyttä leimikolla. Ajourien suunnittelu ja suuntaus helpottuu huomattavasti ,kun näkemäesteitä on mahdollisimman vähän. Urat osuvat tällöin kantaville kohdille ja esteet ja pehmeiköt on helppompi kiertää. Mitä enemmän peitteisyyttä ,sitä todennäköisempää on ,että eksytään heikosti kantavalle maalle. Kun tämä tapahtuu ,ihmettelijöitä riittää. Koneenkuljettajakin on vain ihminen ,joka ei nää pusikon läpi. Voi vain arvailla ,mitä sen takana lymyää. Jos eteneminen on arvailujen varassa , voi lopputulostakin vain arvailla. Tilastot näyttävät kyllä tuloksen , mutta vasta silloin ,kun on liian myöhäistä tehdä enää mitään…paitsi tilata pillari tasaamaan jäljet.

”Kyllä minäkin ehdin pöllejä kantaa ja ajaa niitä hevosella, vinssata ja ajaa tienvarteen traktorilla,”

No ajatus kuitenkin on että käytetään isojen valmistajien harvennuksille tarkoitettuja malleja ja kantavia teloja kun niitä kerran on olemassa eikä ryvetä olosuhteista piittaamatta.Ei ole liikaa vaadittu.

Ranelle totean ,että tunnen useita isoja yrityksiä ,joissa toimintatapa on ,että risukoihin ei kajota. Kyseiset kohteet lankeavat niille yrittäjille ,joille on luvattu ,että”Töitä riittää ,kun hankit koneen”. Töitä on ,mutta katetta kertyy niukasti olosuhteiden pakosta tehtävillä raivaamattomilla työmailla. Tilannetta koetetaan paikata kiristämällä vauhtia. Tulokset näkyvät korjuuvaurioita käsittelevissä tilastoissa.

Jos omistaisin metsää ,en jättäisi leimikkoa valmistelematta. Korjuuvaurioita ja painumia esiintyy eniten hoitamattomilla kohteilla. Ja väitän ,että niille kohteille ei saada edes kaikkein ammattitaitoisimpia tekijöitä. Evät tule mainettaan pilaamaan.

Jos tosiaan halutaan sille oman metsän harvennukselle, niihin olsuhteisiin mahdollisimman hyvä loppu tulos, silloin korjuun onnistumistumista voi maanomistajankin auttaa raivaamalla näkymäaluetta ja tarvittaiessa merkata varasto ja kokoojaurat kantavalle maalle.

Ps. metsuri, motokuski ja suoritava porras tässäkin ketjussa puolustaa ja kannustaa metsän myyjiä tekemään tai teettämään ennakko valmistelut leimikolle, josta kiistaton hyöty jää metsänomistajalle !