Muistaakseni Jovain on jossain sivulauseessa maininnut että metsänomistaja on ajettu puukaupassa hankalaan asemaan kun hankintakaupassa ei ole enää taloudellista etua. 20 vuotta sitten oli enempi noita piensahoja jotka maksoivat selvästi paremman hinnan tyvitukeista ja niitä kannatti vaikka hankinnalla tehdä ja laittaa kuidut eri firman pinoon. Parhaat varmaan laitoivat välitukitkin vielä eri firmalle. Tällaista toimintaa ei nykyisin juuri enää ole, kukaan ei osta laatutyveä laadun perusteella ja hinnoittele sitä, tukit katkotaankin ”miten sattuu” laatua ajatellen, dimensiot ja viat ovat ainoat kriteerit. Tietysti oksatonta pintaa ja muitakin laatuja sitten sahalla erotellaan valtavasta määrästä sahatavaraa, eli hieman perse edellä puuhun menemistä, mutta ilmeisesti riittävä määrä tarvittavia laatuja tulee näinkin.
Kuhmon sahalla on tietämän mukaan laatutyvi-käsite.Lisäksi pikkutukki ja parru.
Pihkatappi on oikeilla aatoksilla.
Tuolloin parikymmentä vuotta? sitten hankintapuun tarina kun alkoi hiipua, isännät leipoivat parhaillaan 2-3 haaraisia parruja.Tukit olivat joskus todella huonolaatuisia ja erät pieniä.
Lisäksi kun luovutustulva tuli kevättalven kelirikon kynnykselle, on sanomattakin selvää kuinka edullista ja hallittua puu,korjuu ja kaukokuljetus olivat!
Eniten kai nuoruus vaiheen kasvuun vaikuttaa mätästys, missä saadaan aikaiseksi komposti puun alkukiihdytykseen ja kun karkuun pääsee ei sitä pidättele mikään, nuohan on ensiharvennusvaiheessa jo kaikki runkotavaran lujuusominaisuutensa kasvaneet.
Hieman oudolta koko juttu tuntuu ja ei oikein ammattilaisen puheilta. Maalaisjärjellä ajatellen karummilla pohjilla lujuutta tulee itsestään ja rehevässä päässä kannattaa kasvunopeus hyödyntää, eikä jarrutella, ehkä MT-kuusikossa voisi jotain tiheämpää kasvatusta ajatella laatua ajatellen, mutta kun nykyisellään se johtaa selkeästi alempiin tuottoihin niin sekin on turhaa mietintää. Kiertoajalla useamman harvennuksen tekeminen kuusikossa taas kuullostaa samalta kuin siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen, paperilla voi tulla hyvää tulosta, mutta konekustannus nousee ja lahovauriot kasvavat kun kuusikoihin ei parhailla keleillä enää ennätetä.
Muualla osataan ehkä paremmin arvostaa tukkipuita laadun mukaan. Jossain päin Eurooppaa pitkän kasvatusajan vaativista suurista tyvipölkyistä maksetaan tuhansia euroja kuutiolta. Enimmäkseen taitavat olla tammipuita, mutta myös muita puulajeja.
Erikoispuiksi käyvät esim. soitinrakentamiseen sopivat ylijäreät kuusitukit menee täällä kuitupuuksi. Kysyntä ja tarjonta ei silloin kohtaa.
Yhdellä hinnalla ostaminen on yksinkertaista ja helppoa, mutta heikentää laatua tulevaisuudessa. Saman tyylistä touhua vielä toistaiseksi kuin metsäpäässä muutenkin oli aiemmin leimikkojen hinnoittelussa, kun hyvästä leimikosta ei saanut juuri sen parempaa yksikköhintaa kuin huonosta.
Toisaalta luulisi, että tällä tukkien lajittelulla metsässä ei niin suurta merkitystä jatkossa ole, kun tukit kuvataan sahalla ja tietokone päättää optimi sahaustavan, lenkoudella ei ole niin kovin suurta merkitystä jos laatu muuten on hyvä. Vosishan lengon tukin hinnoitella myös pikkutukkina, jos ei haluttais tukkipuuta sellutehtaalle kuten nykyisin.
Olen Tolopaisen kanssa samoilla mietteillä.Lannoittaminen on tietysti lannoitteen myyjän etu.Jos se saadaan syötettyä tehokkaasti metsänomistajille niin tuo melkoisen potin lannoitetehtailulle,tietysti pieni osuus menee kylväjille kopteriin.Silti on järjen vastaista metsien lannoitus se tuottaa metsän omistajille melkoisia kustannuksia.Voidaan myös ymmärtää mitä kasvun nopeuttaminen vaikuttaa ja rehevöityminen kaikenkaikkiaan.Jokainen tulkoon omilla tavoillaan onnelliseksi mutta tuossa ei ole mitään järkeä kylvää taivaantuuliin jotan tarpeetonta.Kohta joku komissio alkaa periä meiltä lisää maksuja.
Aika päinvastainen teesi yksittäisestä tutkijalta, nimenomaan ongelma on liian tiheässä kasvatus ja pitkät kierrosajat. Parempaankin olisi ainekset. Lannoitetun puun heikkoutta väännöstä ei ole mikään tutkimus todennut, oksan kohdalla se katkeaa oli millainen puu tahansa.
Ei varmaan ole yksittäinen teesi. Nopea nuoruusajan kasvu on haitaksi useimmissa puun käyttömuodoissa, eli sekä mekaanisella että sellupuolella saanto alenee. Poikkeuksen muodostaa se osa puuteollisuudesta, joka liimailee tuotteensa paloista, joista oksat on poistettu. Kun puu kasvaa nopeammin, oksia tulee kiehkuraa kohti useampia ja ne ovat paksumpia. Taimikon ja nuoren metsän kasvatustiheys on tasapainoilua laadun ja latvuksen kunnon välillä. Taimikonhoito ja ensiharvennus pitäisi kuitenkin tehdä ajallaan; ne vaikuttavat aina lopulliseen puukauppatiliin saakka.
Hiukan ristiriitaiselta vaikuttaa, kun tutkimuksissa sanotaan Lapin mäntyä keveämmäksi kuin etelässä kasvanut ja niissä harvemman kevätpuun osuus on suurempi kuin etelämpänä kasvaneiden.
Laatuluokituskin keskittyy 90%:sti seuraamaan puun oksaisuutta, eli meillä ei mitään puun lujuuteen perustuvaa laatuluokitusta edes ole, pelataan vain visuaalisella tarkastelulla laskemalla oksia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.