No niin, ja sieltähän korjattaisiin ensimmäinen h-haapasato juuri nyt jos se olisi silloin 20v. takaperin sille istutettu. Parempi tietysti myöhäänkin kuin milloinkaan. Hehtaarilta olisi tullut noin kolmesataa mottia haapaa ja hinta paikallistason oston mukaan.

Itellä oli parisenkymmentä vuotta sitten samankokoisia kuvioita käsissä, ei tosin pusikoituneita vaan lähinnä vanhoja laitumia. Osalle tuli pisteltyä perinteisesti raudusta tai kuusta, osalle sitten visaa ja lehtikuusta koivun sekaan. Kuusien kanssa sai tehdä eniten töitä ennenkuin ne saivat nenänsä henän yläpuolelle. Koivujen ja lehtikuusten kanssa ei ollut oikeastaan hommia ollenkaan. Visat ovat olleet suorastaan iloinen yllätys mitä tulee kasvuun ja visautumiseen. Keväällä piti käydä hakemassa pois pari 1996 tai 97 istutettua runkoa vähän lavealinjaisemman autokuskin jäljiltä. Paksuutta tyvellä oli jotain 13-14 senttiä ja mikä parasta, nätti visakuvio pitkälle latvaan asti. Kauppahan niistäkin tuli tehtyä. Toisin sanoen pienistä kuvioista voi yrittää rakennella isompia jos mahdollista tai sitten kokeilla jotain erikoispuuta kuten miulla lähinnä tätä visaa. Tämän kokoisissa kuvioissa ei talo rattaille joudu jos nyt sattuisi huono tuuri käymään.

Vanhoilla peltoheitoilla ja laitumilla epäonnistumisen riskit ovat niin isot, että niille en itse yrittäisi arvokkaita taimia kasvattaa. Usein ne ovat maalajiltaa hienojakoisia tai turvetta, ravinne-epätasapainot yleisiä ja kosteutta liiankin kanssa. Turvallisin valinta näille on kuusi. Arvokkaammat taimet sitten hyville metsämaille ja rinteisiin jos valita voi. Vikaisuudet jäävät vähemmälle ja tulee suorempaa tukkia.

Poikkeuksiakin toki on, todennäköisesti kovakasvuisimmat lehtikuusikot kasvata peltomaalla.

Olet oikeassa Jeesmies, pellonmetsityksessä oikeastaan mikään puulaji ei ole turvallinen. Kuusi on kuitenkin sitkein. Ainakin omalle kohdalle osuneet peltoheitot/niityt sijaitsevat ostopalstoilla useiden tuntien ajomatkan päässä. Minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoakaan paapoa niitä, joten joudun tyytymään helpoimpaan ratkaisuun. Kuusentaimet täytyy toki pari kertaa ”pelastaa” heinikosta, mutta tämän suhteen ajoitus ei ole niin tarkkaa, toki talvea ennen se on tehtävä jotta heinikko ei kaada taimia vaakatasoon. Välimatkoista johtuen hirviltä suojaaminen olisi käytännön mahdottomuus ja kustannus nousisi teoreettisestikin tolkuttoman suureksi.

Mielestäni tällaiset pikkukuviot kannattaa kyllä uudistaa ja jos vain mahdollista, niin yhdistämällä työt muuhun palstalla tehtävään työhön. Usein puhtaaksi hakkuusta on energiapuusta saanut jokseenkin taimien ja muokkauskustannusten verran kantorahaa. Tällaisilla kohteilla olen tinkinyt taimitiheydestä ja istuttanut mahdollisimman isoja kuusentaimia 1200-1400kpl/ha hyvin muokattuun maahan (=ojitusmätästys).

Visaa on tullut karsittua vuosittain pikkuisen oksia valikoiden, ts. kriittistä rajaa lähestyvät oksat ensin. Totta on ettei kaikkia ole saanut karsittua kunnolla ennen oksien liiallista järeytymistä, mutta on niissä kumminkin karsittua osaa metri tai toistakin. Harvennuksessa, joka pitäisi kohtapuoliin tehdä nämä sitten lähtevät. Visa vaatii kyllä työtä jos haluaa oksatonta pölliä. Lehtikuusia en vielä ole karsinut mutta senkin aika koittaa kyllä kohtsillään. Kuivia oksia näissä ei vielä kovin paljoa ole, pitää selvitellä onnistuuko elävien oksien karsinta johonkin vuoden aikaan tällä puulajilla.
Maalaji kannattaa aina vilkaista ennen istutusta, savi ja turvemailla kuusi on se varmin vaihtoehto. Viljavilla rinnemailla, mitä omat kuviot suurimmaksi osaksi olivat oli sitten jo varaa valita useasta puulajista. Lannoituskaan ei vanhoilla laitumilla ollut mitään voimakasta, joten Roundup tehosi niissä hyvin. Vesakoituneissa kuvioissa työmaata on varmasti ihan toiseen malliin.