Metsälehden juttu viime vuoden lopulta. Ihan järkeen käypä homma, pieni kone pienelle puulle ja samalla koneella kalikat tienlaitaan. Vaan riittääkö kysyntää ja onko tarjontaa työmaista, jotka ovat aika rajalliset pienelle koneelle?
Pienkoneita on tullut ja mennyt. Yhtä paljon molempia.
Kun pikkukone tehdään jopa pikku-motoksi, niin pitäisi laskea se, paljonko sillä pitäisi saada tehtyä puuta. Ei tunnissa, eikä päivässä, vaan vuodessa taikka kolmessa vuodessa. Kuinka se kestää maastossa temmeltää, Pyörät ja telat joutvat uhkatiukalle, varsinkin, kun puomi on vain muutaman metrin pituinen. Lähikuljetuksessakin ajotaksat ovat niin alas poljettu, että kaikkien kustannusten jälkeen taitaa olla kuskin vaikea jäännäsrahalla tulla toimeen. Farmi-Track kuskin tavoitti useammin kumikorjaamolta ja metallipajan sorvaajan vierestä, kuin metsästä.
Jos keskimääräinen kuutiotulos työpäivässä tienvarren varastolle jää esim alle 20 kiintoa ja kustannukset hipoo ison koneen kustannuksia, niin vaikea siinä on kuljettajalle saada leivän päälle höystöjä ja eukolle uusia kumisaappaita.
Kyllä noin kun jätkä meinaa. Maataloustraktori sopii paremmin satunnaismettäköllille. Mutta ei tuottoa siinäkään. Harrasteena menee. Ja poltinpuut tulee suht edullisesti kotipihaan.
Poltinpuut tulee suht edullisesti traktorilla pihaan vain, jos traktori on hankittu johonkin oikeaan tarpeeseen, jolloin polttopuuhommille voi laskea vain parin tunnin käyttökulut, mutta ei muuta.
Kyllä käyttö kustannukset on paljon pienemmät, kun tavan metsäkoneessa ja sillon on vielä kahden koneen kustannukset. Nosturi yltää 6-8 metriä eikä se sen kovemmalle joudu, kun moto koura mitoitetaan oikein. Omat plussat ja miinukset tässäkin niin kuin kaikessa.
Polttopuusavotasta omalla kalustolla on ihan järkevää, koska silloin metsävarusteilla voi yleensä ajella liiterin nurkalle asti. Tietty- jos on pitkä maantiematka, ketjujen kuluttaminen pikitiellä ei ole oikein kannattavaa.
Kannattavaa ei kuitenkaan ole, jos metsävarustukseen on satsannut paljon ja käyttö vain vähäistä.
Harrastuksena metsätyö ja ajelu traktorin kanssa metsässä on ihan mielekästä, mutta Lauri-Vaarin käsitysten kanssa ei taloudellinen tulos voi kovin vahvasti plussalle kääntyä.
Jos haluaa tehdä ja ajaa konevoimin metsässään, lienee paras resepti Wanhajätkän malli, eli käytetty metsäkone, jossa motokoura ja reseptin ulkopuolelta vaihtoehtoinen puutavarakoura, jolla kuormataan ja puretaan. Nykyään on saatavana liittimet, joilla esim hakkuupää irroitetaan telineeseen, josta otetaan puutavarakoura tilalle. Kytkentä tehdään lähinnä ohjaamosta käsin ns Bajonettiliitoksella, jossa on kaikki toiminta. Kuski tulee vain käymään ulkona varmistamaan kytkennän, aikaa koko toimituksessa menee muutama minuutti.
Tuolla konseptilla voi vaikka joka päivä tehdä ja ajaa tuotokset lanssiin, jos haluaa niin tehdä.
Metsätraktorilla ei kylläkään saa tietä pitkin kuljettaa muuta kuin telat, ketjut ja polttoainesäiliön. Riippumatta siitä, mitä ainetta on tankissa.
tuskin ne ensiharvennukset kannattaa isollakaan koneella ja ainakin kulut ovat isommat puut kun tuppaavat olemaan 30- 100 litraisia josta ei motteja juuri kerry tekotunteja kylläkin mutta jonkuhan nekin on tehtävä ilmeisesti metsäfirmat paikkaavat tappiot päätehakkuilla kuin myös urakoitsijat kyllä pienelläkin koneella voi tehdä voittoa ja yleensä hakkuujälki on parempi riippuen tietysti maastosta
Kun pikkukoneessa on puomisto, joka yltää 3 4 metrin päähän, mutta jolla ei voi ottaa ääriasennosta 100 litraista runkoa kaatamatta konetta, niin kyllä sen hakkuujälki jää vaatimattomaksi monelta kuskilta.yleensä sen hydrayliikka on vaatimatonta ratkaisultaan, eikä oikein litramäärätkään riitä reippaisiin liikkeisiin. Niinpä sellaisen koneen hakkuujälki on hyvin epätasaista, eikä esim talvella pysty tekemään säädyllisiä kantoja, kun koura ei uppoa lumeen.
Jos taas tuo pikkukinneri tehdään kunnon värkeistä ja saadaan siihen painoa useampi tonni, alkaa myös hinta kipuamaan tasolle, joka edellyttää enskasta 5 – 6 kiintoa tunnissa, että kulut peittyisivät.
Kun Sampo on aivan alarajoilla kokonsa ja tehojensa puolesta ja lähes vaatii samalle urakoitsijalle toisen – järeämmän hakkuukoneen tasaamaan kustannuksia, niin kuinka sitten pienmetsäkoneella päästäisiin plussan puolelle?.
Se on tuo tuottavuusvaatimus, joka pistää koneyrittäjät koville.
Kombikone on tuottavimmillaan pienikokoisissa harvennuksissa. Kustannustehokkaampi kuin kaksi tavallista metsäkonetta. Mutta sopivia leimikoita pitäisi olla riittävästi tarjolla.
Niitäkin on eri kokoisia. Pienkoneiden kustannustehokkuuskin paranee, jos esim. lainojen korot nousee tarpeeksi ja pääomakulujen suhde muihin kuluihin muuttuu. Korjuusta kannattaisi maksaa vähän enemmän, jos jälki paranee eikä tarvita esim. niitä 5 – 5,5 m leveitä ajouria eh-metsiin, joita isoilla koneilla nykyään jo tulee.
Jos kolmen metrin levyisille koneille pitää hakata yli viiden metrin levyinen ura, niin ehkä on ammattitaidossa varaa pikku hiontaan.
Konekoulutukseen on yhdistetty myös kustannuslaskenta, jossa erilaisilla kustannustekijöillä kannattavuutta yritetään laskea. Siinä pitäisi melko nopeasti selvitä, että koneen hinta ei ole määräävä tekijä kannattavuutta laskettaessa, vaan tuottavuus nousee vahvimmaksi perusteeksi.
Eli koneen laatu ja käyttövarmuus ovat merkittäviä tekijöitä = koneen on pyörittävä koko työajan, eikä olla remontissa. Kuorman koko, eli kantavuus on ratkaiseva tekijä kannattavuutta mitattaessa. Käytännössä on nähty, että kuormaa kohti menee lähes sama aika aina, on kone iso taikka pieni. Jos kuormaa on maataloustraktorin kärryssä 5 mottia ja metsäkoneen lavalla on 20 mottia, ei liene kenellekään yllätys, että metsäkone ajaa käytännössä neljä kertaa tehokkaammin puuta.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.