Harvennukset jäävät tekemättä ,jos odotellaan palstalle pientä konetta (ja vähemmän kokenutta kuskia). Toistan vielä ,että pikkupalstoille ei kannata rahdata erikseen erikoiskoneita. Jos tilalla on muita kohteita, konevalinta tehdään järeimpien puiden ehdoilla ja työ tehdään yhdellä kertaa. Tilanne voi toki muuttua ,jos isännällä on iso tukku löysää rahaa ja aikaa odottaa tehottomien koneiden suoriutumista edellisiltä työmailta. Tätä odotellessa voi ehtiä riukuuntua useampikin enska.

Kriteeri,”paalua löytyy”, toteutunee Suutarin kohdalla. Tavallisella pienmetsänomistajalla tilanne on toinen. Osaavien kuskien päätyminen isompien koneiden ohjaimiin , on kysynnän ja tarjonnan ja kilpailun osaavista kuskeista tulosta.

Pienkoneilla työskenteleville ei makseta kilpailukykyistä palkkaa homman heikosta kannattavuudesta johtuen. On siis päivänselvää , mihin osaavan kuljettajan tie johtaa . Paremmalla palkalla koneelle ,jolla voidaan tehdä myös tulosta. Ainoastaan he ,jotka ovat pienkoneisiin investoineet , jatkavat niin kauan ,kun ahteri kestää.

”Kriteeri,”paalua löytyy”, toteutunee Suutarin kohdalla.”

Vuosia sitten vein asiakkaalle ensimmäisen kerran traktorikuorman pilkkeitä.Tienhaarassa josta käännyttiin talolle oli alue jossa oli jotain reilu viisikymmentä pilkesäkkiä ja kyltti jossa oli hinta niille.Tämä tie taloille oli uutta asfalttia ja oikealla puolen oli kaksi uudehkoa konehallia asfalttipihalla.Asfalttitie vei järven rannalla olevaan taloon jossa kiinteistöt näytti olevan samaan tyyliin kunnossa.Asiakkaan tie erosi oikealle vähän ennen tätä kiinteistöä.Siinä asiakkaan kanssa puhellessa selvisi että tuo huomiota herättävän hyvässä kunnossa oleva kiinteistö on Suutarin Harrin.Arvelin että kuhan Harri ei hermostu kun näin naapurista nappaan pilkekaupan.Asiakas arveli että ei hermostu,hän oli aikaisemmin muutaman säkin ostanutkin.Kuskit olivat joutoaikana pilkkeitä tehneet mutta Harri oli jo kertonut lopettavansa pilkekaupan kannattamattomana.

Se että Rane edelleen tekee pilkekauppaa ei tarkoita sitä että osaisin sen paremmin kuin Suutari vaan sitä että hän osaa kannattavuuslaskelmat huomattavasti paremmin.

Ja jos Harri pitää kalustossa Sampo harvesteria niin sillä hakkuu on varmasti kannattavaa.

Epäilemättä pienemmillä koneilla tulee halvemmaksi käyttökustannukset, vaikka hyvä pienempi kone onkin suhteessa samanhintainen kuin isokin, jopa kalliimpi kiloa kohti, kun se on tehty hyvistä värkeistä ja hyvin. Nuoremmassa metsässä =  kahden tukin puustoa ja pienempää, sellaisella valmistuu yhtä paljon tunnissa kuin samasta metsästä isollakin.

Minimikoko hakkuukoneella olisi Sampo-luokka.

Ajokone taas pitää olla sellainen, että sillä saa kunnon kuormat liikkumaan vaivattomasti. Periaate pitäisi olla, että keruu-urat ajetaan läpi vai kerran / kaksi. Silloin niille ei poljeta syviä painumia, eikä juuria rikota.

Jos konehemmot vaativat väh. viiden metrin ajoväylät, niin tehtäköön sitten viiden kilometrin pituiset ajo – keruu-urat, joita nämä urhot saavat tahkota oikein himoonsa.

Sampon kokoluokka on kuitenkin pienin, minkä minä veisin metsään hakkuukoneeksi. Koneen on pysyttävä pystyssä  normaalissa hakkuussa.

Koneen on oltava kapea, jotta sillä voidaan hakata myös haamu-uralta, jonka kohdalla voidaan sanoa, että haamu-uralla ei puiden tarvitse olla tiheämmässä kuin jätettävän puuston palstalla muuallakaan.

Vinkki! Haamu-urien kanssa voitaisiin pitkäpuomisella ”Sampolla” hakata kuudenkymmenen metrin ajouraväleille yhtenäinen lemikko.

Olisi ajokne-hemmolle työ yhtä juhlaa!