Anneli, jos tavoitteena on siirtää metsätila aktiiviomistukseen, niin se kauppa tehdään hyvissä ajoin, eli luopuja on noin 60v ja jatkaja noin 30v. Ylipäätään olen sitä mieltä, että kolmekymppisellä pitääkin olla velat tapissa :). Ja ihan oikeastikin näin.

En ole lainkaan innostunut sen lahjaveronkaan vähennysoikeudesta pyynmyyntiverosta. Se hyvä siitä ehkä seuraa, että puukauppaan säilyy jokin motiivi kun huojennuksen saa vain puuta myymällä, mutta miksi haluamme betonoida metsäomistusta sukuihin?

Anneli, miten tämä tämä järjestely aktivoisi metsätalouden kehittämiseen saati laajentamiseen? Siis se, että tilan saisi haltuun lähes ilmaiseksi vain sillä, että tekisi pari puukauppaa. Miten tämä toisi tiloja markkinoille? Miksei sinun omassa tapauksessasi tehty verotehokasta sukupolvenvaihdoskauppaa?

Ei ei, kyllä kokonaisuutta pitää kehittää niin, että metsätiloja tulee markkinoille ja ne perheet joissa löytyy yksi jatkaja tekevät ratkaisunsa ajoissa.

Tiedoksi Petelle: Metsävähennystä ei ole pakko käyttää. Ellei käytä, niin sillä ei ole vaikutusta tilan myyntivoiton verotukseen.

” Pienten metsätilojen siirto nuoremmille tulisi ratkaistua käytännössä jo sillä, että metsän voisi jo eläessään siirtää nuoremmille, vaikka vain nykyistenkin perintöverotaulukkojen mukaan.” Tämä menettely on jo käytössä, sitä kutsutaan lahjaveroksi. Siispä lahjaverokin – erityisesti se – pitäisi voida vähentää puunmyyntien veroista, jotta siirto tapahtuisi perittävän elinaikana.

Syyn kertasi Timppa juuri tuossa edellä, syyn jonka esittelin laskentaesimerkissäni. Nykysysteemi suosii tilakauppoja huomattavasti verrattuna suvun sisäiseen siirtoon lahjana tai perintönä. En ihan kutsuisi tätä ’betonoinniksi’.

Se mikä sopii yhdelle perheelle, ei sovi toiselle. Meidän tapauksessa spv-kauppaa ei ehditty toteuttaa ja tila siirtyi lopulta perintönä. Pohdinnassa oli malli, jossa omistus olisi siirtynyt suoraan lapsilleni ja määräaikainen hallintaoikeus minulle.

Anneli, nykysysteemi suosii sukupolvenvaihdoskauppoja. Siinä on aivan poikkeuksellinen säännös metsätilojen osalta, eli myyntivoittoverottomuus jos myy lapselle, lapsenlapselle tai sisarelle ja on omistunut yli 10v. Tämän lisäksi perikuntamuotoinen omistus katsotaan osaksi tätä 10v sääntöä. Huojennukset ovat siis käytössä, mutta niitä ei osata tai haluta käyttää. Omaisuus pitäisi saada omaksi ilman mitään byrokratiaa ja ilman, että rahaa tarvitsee käyttää lainkaan. Ei sinne mitään betonivalua varmaan tehdä, mutta jos kaikkein helpoin tapa hoitaa järjestely ei aiheuta kustannuksia, niin sitähän sitten käytetään vaikka metsä ei paljoa kiinnostaisi. Tämä on jo ongelma ja jatkossa vielä isompi. Tätä palstaa seuraa muutama tuhat metsänomistajaa (?). Me kyllä asiamme ja metsämme hoidamme, mutta entä ne 200 000 kaupungissa koko ikänsä asunutta metsänomistajaa vuonna 2030? Näin se nimittäin muuttuu tämä omistajarakenne. Tällä hetkellä vain 10% metsänomistajista on asunut koko ikänsä isossa kaupungissa. Luke ennustaa, että 15-20v päästä näitten urbaanien osuus on jo 50%.

Ja niinkuin Reima totesi, niin mikäli minulla on ennestään metsätiloja, ja olen käyttänyt metsävhennystä, niin jos ostan tänä vuonna uuden tilan, raivaan sen ja myyn sen 2017, niin metsävähennys tuloutuu vaikka sillä ei ole periaatteessa mitään tekemistä tänä vuonna ostamani tilan kanssa. Tämä saattaisi kaatua hallinto-oikeudessa, mutta se selviää vain testaamalla…