Omistaja ajaa…juu. Ajaa ,koska ei ole varaa palkata kuskia ja töitä on niukasti.
Noita pieniä vermeitä on kohtalaisen helppo hankkia ,mutta niistä ei tahdo päästä kuivin jaloin eroon. Asia selviää ,kun hankinta alkaa kaduttaa. Kamppeista ei saa käypää hintaa , vaikka kuinka kehuisi ,että peli on melkein kun uusii…väritkin vielä ,kun tehtaan jäljiltä . Traktorin kohdalla olen kuullut monen kertovan arvonalenemasta . Traktorin mennessä vaihtoon ei kannata hiiskua sanaakaan ,että sitä on käytetty metsässä. Vaihtoarvo romahtaa kunnolla.
No eipä kyllä pidä paikkaansa. Toki jos traktori on ihan pas…a metsässä remuumisesta niin varmasti arvo alenee. Itellä on Valtra ollut alusta pitäen metsätyössä ja olisin siitä saanut paremman vaihtokorvauksen kun itse aikanaan maksoin. Mutta jo vaihdossa antamani ostin kiireesti takaisin kun totesin että hit.. sitähän minä tarviin vielä. Huolsin ja laitatin ledivalot ja peli on taas virkku auraus-sun muuttyöt apuri.
”Traktorin mennessä vaihtoon ei kannata hiiskua sanaakaan ,että sitä on käytetty metsässä. Vaihtoarvo romahtaa kunnolla.”
Kunnolla metsävarusteltu traktori menee varmasti kaupaksi vaikka vähän lokasuojassa olisi kuhmua.Tosiostajat tietää ettei metsäajossa tekniikka kulu niin kuin vedettäessä kahdenkymmenen tonnin sorakärryä maantiellä.
Käytetyn traktorin hintaan vaikuttaa renkaiden kuluneisuus ja kosmeettiset poikkeamat ulkomuodossa. Metsäkäyttö käy kyllä ilmi asiantuntevalle ostajalle.
Sitten on vielä näitä pikku juttuja ,joita kannokko ja paksut oksat aiheuttavat. Esimerkiksi eräässä Valmetin tuotteessa peräöljysuodatin on niin ottavalla paikalla että katastrofin ainekset ovat aina läsnä metsässä liikuttaessa. Kävi nimittäin erään testiajossa olleen yksilön kohdalla niin ,että ko suodattimeen tuli pienen pieni vekki ja peräöljyt katosivat vähin äänin maastoon. Sitten oli ääntä ,kun vahinko huomattiin. Traktori autokuljetukseen ja vaihdeloota vaihtoon. Onneksi kyseessä oli tehtaan proto. Öljysuodattinen muodonmuutokseen kyllä reagoitiin ,mutta tehtaan kaverit ajoivat traktorin sivukalttoon paikkaan ja vaihtoivat ainoastaan suodattimen. Unohtivat kuitenkin tarkistaa peräöljyjen tason. Ajettiin sen jälkeen pari pidempää siirtoajoa ,joista viimeinen jäi vajaaksi ,kun perä hirtti kiinni. Vastaavia pikkuyllätyksiä on metsässä aina tarjolla huonosti suojatuille maataloustraktoreille. Tahtovat jäiset raipat löytää tiensä hyvänkin suojauksen läpi. Moottoritilasta löytyy runsaasti herkkää tavaraa vahingon kohteeksi.
Aika monenlaista traktorilähikuljetus vehjettä nähneenä ja muutamaa kokeilleena voin sanoa että esimerkkiyrittäjän tapauksessa vetokoneen pääoma on alle 10 000 euroa ja 10 vuotta sitten 60 000 eurolla hankittu metsäkärry tulee tuon oman hakkuujäljen perässä kyllä. Mutta ongelmat verrattuna oikeaan kuormatraktoriin ovat selvät. a) maavara b) liikkumiskyky c) kuormankantokyky d) kuormaimen nostokyky ja ylettyvyys e) kone vaatii kuljettajalta sellaista pelisilmää, kuten myös hakkuu suunnittelijalla pitää olla käsitys sille mistä voi ajaa ja mistä ei. Jää monessakin kohtaa ajokoneelle toiseksi. Eikä voi antaa toisen ajettavaksi eikä rahallisesti kannata palkata kuljettajaa.
Juttelin noista ajomääristä ja 10 vuoden aikana kärryllä tuotu juuri tuon traktorin perässä 10 000m3 itsehakattua ja muutama tonni hankintapuita päälle. Eli ei paljon per vuosi.. Pääomaa ei ole vieläkään kuoletettu, jos asiaa hiukankaan laskee.
Jostain kumman syystä monellakin maanomistajalla joilla on taloudellisia mahdollisuuksia hankkia kalustoa hankkii sitä ilman taskulaskinta ja talousmatematiikkaa.
Esimerkkinä tuttava joka nyt energiapuubuumin innoittamana investoi 30 000 euron kuormaajaa valtraan, ideana rakentaa oma harvennusmoto giljotiinikouralla. Ajatus hoitaa omat hoitorästit pois.. Rakensi jo kerran yhden ja möi sen parin palstan jälkeen pois, ”koska olisi pitänyt tehdä parempi”. Omistaa 50 000 euron ajokoneen ja saa puita tien varteen n. 500 mottia vuodessa, koska leipätyö pitää hoitaa.
Jos noiden kahden kaverin tekninen taito ja metsäosaaminen voitaisiin yhdistää niin varmasti pärjäisivät yrittäjäinä samassa firmassa. Tai siten että tuo jälkimmäinen ostaisi työn tuon pikkumoton omistajalta, niin olisi win win tulos.
1980-luvun puolivälissä korjattiin puuta kolmen hengen porukalla tahtia 3000 mottia/vuosi maataloustraktoreilla. Alkuvaiheessa kaadoin savotan puut ja käsittelin ylijäreät, toinen kaveri hoiteli prosessoinnin ja kolmas saatteli puut varastolle. Auttelin molempia, kun olin saanut leimikon nurin ja perehdyn samalla konehommiin. Kaatolaitteen tulo traktorin puomin päähän ohjasi pysyvästi koneen puikkoihin.
Traktorit vaihtuivat kaikilla muotoihin. Työkaverit hommasivat motoketjut tahollaan ja minä jatkoin yli 30 vuotta harjoituksia moton kopissa. Mittaritunteja vuotta kohti kertyi vähintään 1500. Nyt ”kolmen kopla” on tukevasti eläkkeellä ja konehommat siirtyneet innokkaammille.
80-luvun puolivälin ajotaksatkin taisi olla hieman toista mitä nykyään. Nykyäänhän kuormatraktori on pakko olla, mutta sen tuotto on korjuuketjussa olematon.
Myönnän että traktorikamppeissa on tietty viehätys. Jos itsellä olisi rajaton kirstu niin joku ”sopivasti” rakennettu traktoriyhdistelmä olisi mukava olla, vaikka sitä tarviasi alle 100 tuntia vuoteen.
Olen siinä käsityksessä tuosta Ruotsin tilanteesta pikkukoneiden suhteen että yksityisten metsätilojen pinta-ala on huomattavasti suurempi mitä meillä ja maksukyky puusta tienvarteen on ollut jotain muuta mitä meillä. Ja jos vielä on hyvä työpaikka ison metsätilan lisäksi, niin mikäpä on ostaa pikkukoneita ja valmistajille on hyvä markkina. Toki seuraksena se että mitä olen Ruotsalaisten yksityismetsiä saanut vähän vilkaista niin ovat kuin puistoja, eli harvennettu todella ylivoimakkaasti monestakin syystä.
Harrastellahan voi, jos sen tekee omilla rahoillaan. Mutta taskulaskinta tarvittaisiin, jos tarkoitus on elättää itsensä. Tunnen maanviljelijä-metsänomistajan jolle alvin maksun pelko on pistänyt hankkimaan jos jonkinlaista härveliä. Aina kun on saanut pinot tienvarteen, on jonkinlainen härveli ilmestynyt riihennurkalle. On metsäkärrystä pyöröpaalaimeen ja puimuriin. On unohtunut, että hankinnoissa tarvitaan muutakin rahaa kuin alvipalautuksia. Kaveri ostaisi varmaan satasella ihmissontaa, jos sillä säästäisi kympin veronmaksussa.
Eräs viljelijäpariskunta touhusi omissa metsissään 10 vuotta. Oma pikku harvesteri valtraaan ja toiseen kärry ja kuormain. Molemmat käytettyjä. Työ tuli tehtyä, mutta remonttikulut ja oman ajan käyttö sen verran isoja että rojut myyntiin ja nykyään kaikki pystykaupalla.
Katselin omaa välitilipäätöstä viime vuodelta ja ALV-maksu odottaa. Samaten jälkiverot. Se on vaan ajateltava niin että valtio lainasi korotonta rahaa joka pitää maksaa pois.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään