Pete…” Ja vielä tärkeämpää on jäävän puuston tilajärjestys/tilajakauma. Se jää pienellä koneketjulla optimaaliseksi tai ainakin optimaalisemmaksi. Kun runkojen tilajaukauma on ensiharvennuksen jälkeen tasainen, niin ei toisessa harvennuksessa mitään vanhoja ajouria tarvita ollenkaan…”
En ole tuosta samaa mieltä. Tilajärjestystä/tilajakaumaa tärkempää on laatuharvennukset kasvupaikalle oikeille puulajeille. ”Tasaisen puuvälin” sijaan harvennuksen oikea ajankohta ja vaikuttava harvennus ovat tärkeitä. Ei maastot metsissä ole aina sileitä ?! Laanipaikat pysyvät yleensä tien varressa vakioina, rinteet, isot kivet, jontkat ja kumpareet pysyvät. Kyllä vanhat ajo-urat ovat käytännöllisimpiä päätehakkuuseen asti.
Kyllä tuossa perää on Nuakka. Täällä erityisesti yksi iso koneurakoija tekee aika sumeilematonta jälkeä. Siitä keskusteltiin ostonkin kanssa ja tiedossa oli hyvin kyseisen maine. Minulla on nyt yksi kuusikko Pohjois-Satakunnan tiluksella jota pitää seuraavaksi miettiä mitä sille tehdä, ja pian. Jälki samaa kuin H-vallankin nyt kaadettava. Siellä siihen iski jo kirjanpainajakin hetimain hakkuun jälkeen. Pieni ala kuivui kokonaan. En edes tiennyt että tämä sama konekanta urakoi sielläkin mutta silloin opin sen tietämään. Jälki muuttui olennaisesti edellisen konetyön jäljestä.
Tuskin ilmaiseksi kukaan ajaa, mutta tuntitöinähän tuollaisilla tehdään jos vieraalle tehdään. Viimeisinpään kakkosharvennukseen oli ilo saada ammattimies jolla asenne kohdallaan,omistaja ja ainoa kuljettaja. Vaikka koneena oli 8-pyörä Ergo teloilla, ja palstana yli 10ha juurikin 10v aikaisemmin lähes pilalle ensiharvennettua, malttoi tehdä sen mitä tehtävissä oli eli ylileveiden urien varret jäivät lähes koskematta ja urien puoliväliin harventamattomiin kohtiin yletti vain koukkimalla. Varmasti ei ollut mikään hankehomma, mutta ainoa kritiikki oli vain ”kukahan lie tehnyt näin reilut urat”. Tämän ketjun saattaisin jopa päästää ensiharvennuksellekin, ajokoneena oli vanhempi Valmet pienimmästä päästä.
Sillähän räpsyt häviävät, kun niillä ei vain ole kilpailukykyä. Valitettavasti.
Tuntihomma taas on jo jotain. Tyypillistä myhistyksen kusetusta.
Esitetyt korjuumokat eivät johdu koneketjujen ”tyyppivioista”, niitä ei tänä päivänä ole. Ratin ja penkin välissä on kaikista suurin vaikutin. Korjuun valvonnan puute arveluttavassa tilanteessa on toinen mokaus.
Tuttu urakoitsija jolle työ ja harrastus on samassa. Kotimainen pikku harvesteri ja traktori jossa 6,8m puomilla oleva kuormain ja vetävä metsäperävaunu.
Hakkaa itse ja ajaa myös. Hakkuukoneen siirtelyyn toinen traktori ja sen perässä lavetti.
Työn jälki erittäin laadukasta, jopa ylilaatua pinojen suhteen. Teki minulle eh:ta 80 m3 neljässä päivässä hakattu haamu-urilla ja ajettu pinoon joka oli kaunis kuin sokeritoppa. Ajomatka 200m max ja maasto erittäin helppo. Koneiden siirto 10 km päästä
Hintaa työlle 24 €/m3 + ALV. Eli kannattavuuden voi laskea tuosta. Maksoin laskun heti kun sain käsiini.
Jos harrastaja/yrittäjä on tyytyväinen 20 motin päiväsaaliiseen, siihen on mo:n tyytyminen. Vaikuttaa olleen ohutta riukua noin vaatimattomalla määrällä.
Juuri harrastaja/ yrittäjälle sopii. On maksetut koneet ja asenne kohdallaan. Mutta jos ostat koneen velkarahoituksella, kuten yleensä, niin pitkää päivää on toimeentulon takaamiseksi tehtävä. Kivisiin kalteviin maastoihin joutuessa, haasteet ja tili vielä kovemmassa.
Koneiden korjauskulut pienenevät ja käyttöikä kasvaa dramaattisesti kun vain omistaja ajaa. On nähty monta kertaa konemerkistä ja – tyypistä riippumatta. Vaihtokoneena halutuimpia ja turvallisimpia ostoksia ovat juuri yhdellä omistaja-kuljettajalla olleet.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään