Lieneekö missään muualla tällaista susien/petojen pelkoa kuin Suomessa? Muutama takkuturkki juoksentelee pitkin ja poikin salomaita, niin ollaan hysterian partaalla.
Naurettavaa käyttäytymistä, jolle varmaan muitten maiden hevosetkin nauraa.
On aivan sama mistä se tykkää, mutta tulee vielä aika jolloin kysellään, että mistä niitä susia tänne saataisiin. Niiden vaikutuksen puuttuminen on selkeästi näkyvissä. Ja koko ajan pahenee.
Tuon lisäksi tämä meidän yhteiskunta on käynnistänyt kuudennen sukupuuttoaallon, joka on paljon nopeampi ja pahempi kuin dinosaurusten aikaan. Pahiten siitä kärsii tämä lähes karvaton trooppinen päiväeläin. Vajaa kourallinen sen kykenee hahmottamaan, muttä kukaan muu kuin minä ei uskalla nostaa sitä esille.
Maanviljelijä Olli Kinnunen pyysi Suoraa linjaa selvittämään milloin suden voi ampua ”ilman virkavallan pelkoa” suojellakseen omaisuuttaan, esimerkiksi karjaa tai lemmikkieläimiä.
Kun susi jolkottelee kohti pihakoiraa, monen kotieläimen omistajan mieleen nousee perimmäinen ratkaisu. Mutta milloin suden voi ampua ilman, että poliisi tulee paikalle? Vastaus on: ei koskaan.
Sauli Härkönen Suomen riistakeskuksesta kertoo, että joskus tulee tilanteita, joissa suden tappaminen on kuitenkin oikeutettua. Oikeutus perustuu rikoslain hätävarjelupykälään.
– Jos susi tulee pihaan, se pitäisi pyrkiä karkottamaan muilla keinoin kuin tappamalla. Mutta voi olla sellainen tilanne, että susi ei poistu ja lähtee esimerkiksi hyökkäämään kotieläintä kohti. Sellaisessa tilanteessa voi hätävarjelupykälä tulla sovellettavaksi.
Sallitun ja rangaistavan raja on häilyvä
Hätävarjelun käyttö mitataan aina jälkikäteen ja tapauskohtaisesti. Jos lammaskatraaseen ilmaantuneen suden ampuu, poliisi tutkii teon.
– Tilanne ja kokonaisuus tutkitaan ja tarkastellaan, ja jos on aihetta, tarvittaessa hutkitaan. Mutta etukäteen ei voi sanoa mihinkään tilanteeseen, että siinä voi toimia noin tai noin, kertoo Härkönen.
Yleinen syyttäjä päättää onko asia syytä jättää silleen vai viedä oikeuteen, jossa tuomiona voi olla törkeä metsästysrikos. Sallitun ja kielletyn häilyvään rajaan vaikuttaa myös se, minkälaista arvoa suojataan. Silloin vaa’an toisessa kupissa on uhanalaisen suden arvo.
Vaihtoehtoja tappamiselle
– Korostan sitä, että suden tappaminen ei ole ensisijainen vaihtoehto. Suden voi myös häätää, muistuttaa Härkönen.
Häätämisen lisäksi käytössä on sähköaitoja, joita on pystytetty esimerkiksi lammaslaidunten ympärille. Ne kustannetaan samasta valtion pussista, josta maksetaan petoeläinvahingonkorvauksia. Suomen riistakeskus on hankkinut sähköaita-materiaalit keskitetysti ja luovuttaa niitä ilmaiseksi kohteisiin, joissa on konkreettinen vahinkoriski.
Vanhus kuolee kirkonkylän ruokakaupan kassojen lähelle. Vainajaa ei voi siirtää ennen kuin poliisi on käynyt paikalla. Kestää useita tunteja, ennen kuin poliisi antaa luvan kuljettaa vainaja pois.
Yksin asuva ihminen kuolee kotiinsa. Poliisi on kutsuttava paikalle. Kesti lähes vuorokauden odottaa.
Susi kuolee. Poliisi, jopa useampi, saapuu nopeasti paikalle.
Minäkin vähän ihmettelin Puuntakasen kommenttia. (Yllä)
Se poikkeaa jotenkin tasosta…joka yleensä on varsin tasokasta. Vaikka on mielipide-eroja, voi silti arvostaa tasokkaita vastakkaisia mielipiteitä. ( Huh huh, tulipas esitettyä selvästi.)
Tuohon listaan voisi lisätä sen lumiluolaan joulun alla menehtyneen pikkupojan tapauksen.
Poliisi ei voinut käyttää pojan etsinnässä teletietoja, koska tapauksessa ei epäilty rikosta.
Salametsästyksestä epäillyn tiedot kyllä voidaan kaivella.
Kun noin pöljään vertailuun lähdetään niin jatketaan samalla kaavalla. Kyllä ihmisiä on eikä ole uhanalainen. Rikos on rikos ja siihen on poliisivoimat pääasiassa olemassa. Luonnollinen ihmisen kuolema ja sen varmistaminen luonnolliseksi on jostain syystä edelleen poliisin tehtävä. Ehkä ainoa riittävän varma taho sulkemaan rikoksen mahdollisuus pois. Ja mikäs kiire sillä vainajalla enää on?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.