Nimeomaan suuria suojelukohteita kannatan. Ylläpidetään nuo olemassaolevat suojelualueet ja laajennetaan, mikäli rajanaapureilla sellaista halua ilmenee. Nuuksionkin virkistysmerkitys on rahalla mittaamaton. Ihan tyhjänpäiväistä suojella jotain hehtaarin vanhan metsän kuviota, tai vaikka kymmenenkään hehtaarin, jos ei ole mitään muuta erityispiirrettä kuin parisataa vuotiaita puita. En ole varma, mutta luulisin ja pitäisin järkevänä että valtionvaroilla ei tueta edes muutaman hehtaarin metsikkökuvioiden suojelua, missä on pelkästään vanhoja puita ilman erikoispiirteitä.

Kansallispuistoistakin voisi harvennella tiettyjä kuvioita ja avata maisemia. Kansallispuistohan on ennenkaikkea ihmisiä varten, luonnonpuistot ovat sitten asia erkiseen. Ja tietysti kansallispuistojenkin harvennukset vain virkistysarvoa tuottaviin kohtiin esim. 50 vuoden välein. Mielekkäimmät kulkumaastot ovat sellaisia jotka tarjoavat välillä näkymiä, pelkkien kaatuneiden puunrunkojen seassa kukeminen 50 metrin näkökentällä on tietysti hienoa sekin, mutta vaihtelu virkistää.

Onko kenelläkään käditystä tuon metsän todellisesta tilasta?  Lahoava kuusikko ei välttämättä täytä edes luonnosuojelulain vaatimusta.  Jos siitä alkaa levitä kirjanpainaja, niin vielä pahempi juttu.

Isä-vainaa  osti aikanaan eräältä juopolta maajussilta erittäin hyväpohjaisen palstan, jolle oli sovittu jonkinlainen harvennuskauppa.  Sai sen kaupan purettua maksamalla etumaksun takaisin.  Aikanaan ne kuuset myytiin sorvikuusina.

Vuosi 2009 olikin aika haasteellinen.  Vakiostaja (konserni)  ilmoitti toukokuussa, että heillä on ostokielto.  Lehdistö kirjoitteli sahateollisuuden ongelmista ja puupulasta.  Versowoodkin sai monenlaista julkisuutta.  Mietin mitä tehdä.  Otin yhteyttä Yhtiön puunostajaan ja kyllä heille puu kelpasi.  Lupasivat aika suuren etumaksunkin.  Hankin Yhtiön tilinpäätöksen ja lueskelin sitä tarkkaan.   Päättelin, että kaipa sen kaupan uskaltaa tehdä.  Tehtiin sitten aika iso kauppa ja rahat tuli aikanaan.  Siitä lähtien on 2 poikkeusta lukuunottamatta tehty heidän kanssaan ainakin yksi kauppa vuodessa.  Ovat olleet kyllä aika ylivoimaisia.

On ajat muuttuneet.  Viime vuonna Vw:n  ostaja kysyi , että tarvitsetteko etumaksua.  Ei me tarvittu.

Kerrotaan, että Korean suhdanteen aikana yhtiöt olisivat halunneet purkaa  tehtyjä kauppoja, joista käsirahakin oli jo maksettu. Käsirahan olisi saanut pitää, jos myyjä olisi suostunut purkamaan kaupan ja olisi saanut jättää hakkaamatta. Puun hinta laski niin rajusti, että ostajat olivat helisemässä.

Hyvin ne kaupat sovitysti toteutuvat. Kolme tapausta on itsellä ollut sellaista, joista on ongelmia ollut. Kauppoja on kuitenkin ollut enemmän kuin yksi sata. Vain kerran on pitänyt kauppa purkaa. Rahaliikennekin on ollut todella erinomaista.

Yhtä ja toista muuta on matkan varrella sattunut. Aihetta olisi kyllä yhtä kirjaa varten riittävästi kaiken laista. Pitäis vain saada aikaan. Joskus ostaja on hakannut vahingossa nurkan mökkitontista, joka maksoi yhtiölle aika paljon. Näytti jo siltä, että käräjille menevät. Joskus on omaakin metsää yhtiö harvennushakannut naapurin harvennuksen yhteydessä jne. Metsien ostoistakin olisi mielenkiintoisia tarinoita. Samoin viranomaismenettelyistä ja kaikesta siihen liittyvästä.

Todella vaiherikasta on ollut metsätalous näinkin lyhyen matkan varrella, pikkupoikana käpyjen keräilystä tähän päivään ja on sitä edellen.