”Tuskinpa se holhooja on ilman vanhuksen suostumusta niin tehnyt. Mutta paineen alla aika nopeaan muuttuu hyvin dementtiseen suuntaan. Jos taas vanhus on tästä maailmasta pihalla eli ei pysty enää tahtoaan ilmaisemaan on kait aivan järkevää virkaholhoojan toimia yhteisen edun nimissä. ”

Olen tässä täysin lehtijuttujen tietojen pohjalta liikkeellä. Minulle ei ole syntynyt sellaista vaikutelmaa, että vanhus jossain vaiheessa olisi kovasti tahtonut hakata metsäänsä.

Useampi henkilö on esittänyt väitteen, että vanhus olisi säästellyt metsää vanhuuden turvaksi. Periaatteessa mahdollista, mutta evidenssi minusta viittaa toiseen suuntaan. Jos hänellä olisi ollut taloudellinen intrenssi, olisi metsässä luultavasti tehty vuosikymmenten mittaan sen arvoa maksimoivia toimia, vai mitä?

Yhteinen etu on lisäksi tässä tapauksessa aika subjektiivinen asia. Yhdelle se on metsän päätehakkuu, minulle sen säästäminen. Kumpaankin leiriin löytyy kannattajia samalla perusteella; yhteisellä edulla.

Asia rupesi kiinnostamaan niin paljon, että kaivoin ajantasaisesta lakikirjasta esiin holhouslain. Meikeläisen maallikon mielestä asiaa käsiteltiin laissa siten, että holhoojan velvollisuus on todella vain holhottavan taloudellisista eduista huolehtiminen. Omaisuuden pitää olla tuottavasti sijoitettuna.

Ainoa holhottavan oikeuksiin liittyvä pykälä vaatii, että holhoojan on keskusteltava holhottavan kanssa ja kysyttävä tämän mielipidettä ennen minkään asian toteutusta. Tämäkin pykälä kumoutuu seuraavalla pykälällä:”Kuuleminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos päämies ei kykene ymmärtämään asian merkitystä.”

Eli näyttää todella olevan niin, että jos vanhus myyntitilanteessa ei ole kykenevä esittämään myynnin kieltoa, holhoojan velvollisuus on myydä metsä ennen sen tuhoutumista itsestään.

Rane2: ” Jutusta sai käsityksen että puunostaja oli perunut kaupan “sivullisten” eli sukulaisten vaatimuksesta.Heille oli lähetetty viestikin kaupan perumisesta.Ilmeisesti edunvalvoja oli kuitenkin aloitteellinen perumisessa tai muuten asian kulku on todella outo.”

Nähtävästi esunvalvoja on jäänyt nuolemaan näppejään ja omaisten painostus on sitten purkautunut tuolla ilmoituksella! Virallisen edunvalvojan ollessa mukana asian kulku saattaa olla ns. ”todella outo”. Edunvalvoja on Maistraatin asettama, jos huollettava ei ole osannut / jaksanut antaa etunsa valvontaa tässä tapauksessa ”sivullisille” eli oikeille perillisille.

Maistraatin asettama edunvalvoja on niin voimakas, ettei perillisillä ole silloin sanan sijaa! Nim. kokemusta on; – naapurin palstalla oli vastaava tilanne harvennuksen kanssa. Edunvalvoja hoiti kaupan, ostava yhtiö pyysi piha-alueeltani lanssiluvan. Lupasin, mutta harvennuksesta tuli 18 kiintoa koivua, pyysin koivut klapiraaka-aineeksi yhtiön maksamalla kuutiohinnalla, koska pino oli niin kähellä. Omaiset olisivat siihen suostuneet, mutta byrokratia virkaholhouksen mukaan ei!

No hyvä, otin yhtiöltä 50 € lanssimaksua ja se oli siinä.

Oppina oli kokemuksesta se, että jokaisen vanhenevan tai muuten holhoukseen joutumassa olevan kannattaa hoitaa omaisuuden hoidon valvonta etukäteen, ettei kovalla työllä hankittu omaisuus mene ns. ”yhteiseksi hyväksi” vaan sinne, mihin huollettava sen itse haluaa!

Eipä noita ”Tuhoutuneita” metsiä ihan pilvin pimein näy, edes perämetsät eivät ole tuhoutuneet pitkänkään hoitohakkuun puuttumiseen.

On ikivanhoja havupuumetsiä, jotka ovat ja pysyvät, joissa ei vuosikasvu ole juurikaan isompaa kuin luontainen poistuma, mutta eivät ne tuhoudu.

Lehtipuumetsä, varsinkin jos se on hieskoivikkoa tai haavikkoa, ränsistyy nopeimmin.

Kun vanhuksen taloudellinen tilanne ei edellyttänyt metsärahojen käyttöönottoa, niin täysin yhtä hyvä sijoituskohde on pitää metsä pystyssä, koska rahojen sijoittaminen muualle kuin pankkitilille, vaatisi edunvalvojalta jo taitoa, mutta myös kanttia ottaa riskejä. Pystymetsä pitää arvonsa suhteellisen hyvin ja voihan olla, että puutavaran hintakin  vielä joskus kohoaa.

Rajanaapurilla (kuoli muutama vuosi sitten) oli parisatta hehtaaria todella hyvällä pohjalla olevaa metsää, jossa ei takuulla oltu käyty varsinasissa hakkuutöissä 40 vuoteen. Polttopuitakaan ei juuri tarvittu, joten ne vähät haettiin pystyynkuolleista puista.

Tuulikaatoja ei silloin metsässään ollut, koska myös vallitsevien tuulten puolella ei ollut avohakkuuta harrastettu.

Metsä voi edelleenkin hyvin, ei siinä ole pelkoa, että se tuhoutuu. Toisin paikoin se on todellakin tiheää, rungot ovat liki 30 metrisiä ja osa männyistä on menettänyt vihreytensä. Samallahan ne antavat tilaa eloon jääneille puille.

Vanhapoika kuoli, serkku peri metsät ja alkoi verottajaa tyydyttäekseen avohakkuut. Kelopuillekin löytyi ostaja, niistä tekee hyvän tilin hirsinä taikka vaikka jätkänkynttilöinä.

Aukon rajat on nyt tehty Tuulet huomioiden, eikä tämän vuoden hakkuun rajalle ole tullut tuulikaatoja lainkaan.