Sitten Hyrynsalmen Kukkuriin josta tulee tänä talvena kuluneeksi 20 vuotta.Greenpeacen väki ei ole Kukkuria muistellut kuten ei oikein mitään muutakaan operaatiotaan.Varmasti porukka on lojaalia ja todennäköisesti työsopimuksessakin on vaitiolopykälä.

Kukkuri oli ihan metsätalousaluetta.Kyseinen leimikko rajautui arviolta useamman  kymmenen hehtaarin taimikkoon joten luonnonsuojelullinen vahinko oli tapahtunut jo aiemmin.Kaikki suojelijatkaan eivät pitäneet paikan suojeluarvoja merkittävinä.

Greenpeace pyrkii lyhyisiin ja mahdollisimman näyttäviin operaatioihin.Järjestölle jäsenmaksua maksaville ihmisille tulisi saada koko ajan todisteita että heidän rahoilleen saa vastinetta.Metsäsodat olivat 90-luvun lopussa jo rutiinia josta yleisö ja media ei enää jaksaneet oikein innostua.”Aktivistitkin”olivat  kuukausipalkalla työsuhteessa järjestöön joten heitä ei haluttu seisottaa pitkään kainuun korvessa. Kukkurissa GP:tä houkutteli siis myös se että siellä oli tuliterä harvesteri ja oli varmaa ettei sitä seisotettaisi siellä kauaa tyhjän panttina.Etukäteen tiedossa piti olla nopea ja helppo voitto.

Itse tein toista vuoroa urakoitsijan harvesterilla.Greenpeacen tulosta oli jotain huhua edellisinä päivinä.Ajankohta oli muistaakseni maaliskuun alkupuoli.

Tein iltavuoroa joten en ollut paikalla kun suojelijat valtasivat leimikon.Päivävuoroa tehnyt ”M” soitti koneelta ettei tarvitsekaan tulla illaksi.Heitä oli ohjeistettu keskeyttämään työt suosiolla.Metsähallituksen pomoja oli käynyt paikalla ja oli siellä käynyt poliisipartiokin.Poliisit olivat ottaneet henkilötietoja ylös ainakin osalta porukkaa, olivat sitten antaneet luvan jatkaa toimintaa ja olivat häipyneet paikalta.Sain sen käsityksen että mekin lähtisimme muille savotoille.

Lähdin kuitenkin uteliaisuuttani käymään Kukkurissa että minkälaista kuuluisan Greenpeacen meininki oikein on.Oli iltapäivä mutta vielä valoisaa.Ajoin kääntöpaikalle ja kävelin aukon keskellä olleelle nuotiolle jossa muutama suojelija poltti kuusenhavuja,itse polttelivat tupakkaa.Ketään muuta Metsähallituksen puolelta ei näyttänyt olevan enää paikalla vain punahaalarista Greenpeace-porukkaa.Tai oli siellä yksi sinihaalarinen,ilmeisesti utelias paikkakuntalainen ihmettelemässä.

Vaihdoin muutaman sanan näiden suojelijoiden kanssa.Sitten yksi heistä alkoi julistaa että heillä on kartat ja tarkat tiedot ja he suojelevat pohjois-Suomesta kaikki yli 100-vuotiaat metsät.Ihmettelin että taitaa siellä pohjoisessa 100-vuotias metsä olla juuri tulossa päätehakkuukelpoiseksi.Hän siihen totesi että valehtelet.

En viitsinyt enää kuunnella vaan lähdin katsomaan tilannetta kauempana olleella harvesterilla.Siellä tytöt istuskelivat teloilla ja taisivat olla vielä kettingillä kiinni .Miespuolisia suojelijoita oli siellä täällä ja he yrittivät luonnonsuojelutyyliin olla vähän kuin eivät olisikaan.

Huomasin maassa laskostettuna kaksi  isokokoista  banderollia.Sain siinä idean ottaa toisen niistä ”panttivangiksi”.Banderollihan oli heille samanlainen työkalu kuin harvesteri oli meille.Puolustuksena voi sanoa että mietin ideaa noin sekunnin verran.

Nostin käärön kainalooni ja huomasin heti että tätä olisi voinut harkita pitempäänkin.Kimppuuni hyökkäsi 5-7 kpl eri kansallisuutta olevaa suojeluammattilaista ja he alkoivat repiä banderollia ja yrittivät estää etenemiseni.Jos tytötkin olisivat päässeet apuun olisin todennäköisesti jäänyt toiseksi mutta he olivat onneksi sidottu teloihin.

Kumpikaan osapuoli ei lyönyt enkä muista että ainakaan kovin kovasti olisi tönittykään mutta ehkä minuutin verran pientä nahinaa vaati päästä heistä eroon.Banderolli oli edelleen mukanani.Sitkein suojelija roikkui parikymmentä metriä kiinnitysnarussa mutta kun käännyin ja nykäisin sen irti hänen otteestaan hänkin luovutti ja kääntyi takaisin.

Seuraavaksi paikalle tuli suomalainen n.kolmikymppinen heppu jolla oli kamera hihnasta kaulassa.Hänellä oli henkisenä tukena semmoinen vajaa parimetrinen ja alle satakiloinen kaveri joka puhui vähän mutta englantia.(suojelijoita oli ainakin Ruotsista,Puolasta ja Australiasta).He kiertelivät ja tutkivat Hiluxia.Suunnitelma B (suunnitelma A oli siis tämä ruotsalaistyttö) oli ilmeisesti että jos banderolli olisi ollut irrallaan niin tämä iso suojelija olisi vienyt sen kuin karkin pikkulapselta.

Kun he huomasivat ettei  suunnitelma toiminut tämä kameramies näytti hermostuvan.Hän alkoi tivata että mikä minun nimeni on.Vastasin että A. Ankka.Hän arveli ettei sillä ole mitään väliä,he kyllä saavat sen selville muutenkin.Samalla hän alkoi räpsiä kuvia Hiluxin rekisterikilvestä.

Vaikutti siltä että näillä oli edelleen se käsitys että täällä tanssitaan heidän pillinsä mukaan joten otin eräänlaisen kravattiotteen kameran hihnasta ja ravistelin kevyesti.Tämä iso suojelija tuli apuun ja siinä oli hetken aikaa eräänlainen pattitilanne joka kuitenkin melko äkkiä rauhoittui.

Greenpeacet lähtivät kävelemään leimikolle.Odottelin vielä jonkin aikaa tämän sinihaalarisen kanssa vieläkö jotain tapahtuisi mutta kun ketään ei näkynyt lähdin ajelemaan kotiin.

Seuraavana päivänä M soitti koneelta ja selosti tilannetta.Leimikolla oli ollut jonkinlainen kriisipalaveri Metsähallituksen pomojen ja GP:n johdon kanssa.Operaatiota johtanut nainen oli ollut ilmeisen hurjana.Hän oli uhannut Metsähallitusta,pomoja ja etenkin minua poliisilla ja käräjillä jos banderollia ei heti palauteta.

Tämä hermostuminen johtui siitä että he eivät olleet vielä ehtineet ottaa kuvia leimikolta näiden banderollien kanssa.Greenpeacen operaatioiden tärkein vaihe on nimenomaan julkiseen levitykseen tulevat kuvat joissa täytyy olla isolla jokin iskulause ja Greenpeace- nimi.Lisäksi oli käynyt niin että olin sattumalta vienyt englanninkielisen julisteen ja heille oli jäänyt suomenkielinen.Ja suomenkielinen iskulause on suurimmalle osalle GP:n kannattajista yhtä ymmärrettävä kuin mandariinikiina.

Meidän pomot olivat ilmeisesti ottaneet uhkaukset todesta joten he olivat antaneet M:lle tehtäväksi välittää minulle käskyn luovuttaa banderolli heti takaisin.Hieman epäkorrektisti pyysin M:ää välittämään pomoille vastauksena että haistakaa p..ka.En ole ihan varma missä muodossa viesti meni perille mutta M yleensä sanoi asiat niin kuin ne on.

Levitin uteliaisuuttani banderollin pihamaalle.Se oli siinä pari metriä korkea ja ehkä kuusi metriä leveä,säänkestävää valkoista muovikangasta johon oli vihreillä kirjaimilla siististi painettu teksti.

SAVE THE ANCIENT FORESTS

GREENPEACE

Ensin olin ajatellut jopa pitää sen ”sotasaaliina” ja ripustaa sen traktoritallin seinälle.Sitten kun poliisikuulusteluihin joutuminen alkoi näyttää todennäköisemmältä vaihtoehdolta piti vaihtaa suunnitelmaa.Vein banderollikäärön Kajaanin poliisiaseman alakerrassa olleeseen löytötavaratoimistoon.Toimistotyttö ei siellä  sen kummemmin ihmetellyt,täytti jonkun kaavakkeen ja vei käärön hyllyyn.

Ajatus oli että kun poliisikuulusteluissa siirryttäisiin ns.kolmanteen asteeseen,voisin sanoa että tuolla alakerrassahan se on ollut koko ajan.Sen kun käytte hakemassa.

Tämä suunnitelma meni kuitenkin mönkään kun banderollin olinpaikka pääsi vuotamaan omilta Greenpeacen tietoon.Tällä suojelusavotalla mikään ei oikein muutenkaan pysynyt salassa kummallakaan puolella.