Metsämusaa moton kaiuttimiin tai kypärän kuulokkeisiin.Tuuli Luukas on tehnyt levyn kannen.

Kun nyt saisi ensin tänne kirjoitetuksi.

Loppuviikosta johtoporras oli päättänyt että työmaalle tullut ajokone parkkeerataan illalla työmaalle vievällä tiellä olleen sillan kohdalle.Ajatus oli etteivät suojelijat pääsisi linja-tai muullakaan autolla ihan työmaan viereen.

Kockumi olikin pysäyttänyt suojelijat mutta muutama heistä oli sitten lukinnut itsensä ketjuilla koneen teloihin.Joten meidän Transitinkin matka tyssäsi siihen.Suojelijat olivat levittäneet banderollin koneen eteen tien poikki.Se oli sidottu molemmin puolin sillan kaiteisiin.Se oli tietysti toimittajia varten joten ekaksi katkoin kiinnitysnarut puukolla ja nakkasin mytyn puronuomaan.

Tilanne jäi minulle vähän epäselväksi mutta ajomiehellä oli ilmeisesti aggregaatti ja rälläkkä mutta meidän piti odotella poliisien saapumista koska Metsähallitus ei voinut tavallaan harjoittaa oman käden oikeutta.Poliiseilla oli kai aikomus tulla muutenkin savotalle joten heitä ei tarvinnut erikseen soittaa paikalle.

Siinä sitten hajauduimme suojelijoiden joukkoon ja odottelimme poliisien tuloa.Ensin paikalle ilmaantui kuitenkin tämä performanssiryhmä jota johti totutusti Tuuli Luukas.Koreografiakin oli tuttu eli he kävelivät hitaasti tahdissa jonossa ja kalisuttelivat kapuloita.Yllättäen Tuuli (joka oli siis suojelijaksi varsin näyttävä ilmestys) päätti  siirtyä lähitaisteluun.Hän tuli vuorotellen seisomaan meidän jokaisen metsurin eteen ja laittoi käsivartensa olkapäillemme,ikäänkuin halausasentoon,niin että pystyi sitten kilisyttelemään niitä kapuloita päidemme takana.

Ehkä hän siinä vertauskuvallisesti yritti takoa luonnonsuojeluaatetta koviin kalloihimme mutta perimmäinen tarkoitus jäi epäselväksi kun nämä esiintyjät eivät koko aikana puhuneet sanaakaan.

Kuva performanssista,Tuuli ilmeisesti kaatelee ihmispuita.

Siinä sitten katselin että ajokoneen oikeanpuoleisen telan luona oli joukko vähän vanhempia kavereita jotka olivat ilmeisesti näitä Luontoliiton ”ryhmänjohtajia”.Hetken mielijohteesta päätin kokeilla yksinkertaista juilausta.Menin heidän luokseen ja ilmoitin että huomisaamuna emme enää soita poliiseja paikalle vaan hoidamme homman omalla porukalla.He alkoivat heti protestoida että he ovat ehdottomasti väkivaltaa vastaan.Kerroin heille että minulla ei tämmäisiä rajoitteita ole.Taisin lisätä vielä että jos joku vielä yrittää palstalla häiritä työntekoani niin saa turpaansa ihan kunnolla.

Tämä oli tietysti ihan bluffia.Meillä ei ollut ollut mitään puhetta tämmöisestä,eikä me tietenkään päätetty poliisien kutsumisesta.Ja itse olen todellisuudessa rauhaa rakastava henkilö.

Pojat tosin olisivat voineet innostuakin hommasta jos olisin sitä ehdottanut.Ainakin T valisti siellä nuorisoa että jätkä kun hermostuu niin silloin alkaa puukko heilua.Saattoi olla bluffia sekin.

Vaikea sanoa miten hyödyllistä tämä juilaus oli mutta ei siitä ainakaan mitään haittaa ollut.Nimittäin seuraavana päivänä Luontoliitto oli siirtänyt operaation ja porukat Kajaanin torille.He pitivät siellä mielenosoituksen ja lähtivät sitten kotiin.

Todennäköisesti siinä kävi tämmöisten projektien normaali kehityskulku,alkuhuuma haihtui ja homman tylsyys ja turhuus alkoi vaikuttaa.Kun kaikki metsurit oli saatu leimikolle joka puolella kaatui puuta ja aukkoa syntyi.Kun istut puussa takapuoli puutuneena ja puut kaadetaan ympäriltäsi niin se syö suojelijan motivaation.Varmaan opinnot odottivat ja vanhemmatkin soittelivat perään.Pieni väkivallan pelko oli toki mukava lisäkannustin opintojen pariin palaamiselle.

Eli varsinainen kähinä leimikolla kesti maanantaista torstaihin,vaikka tuntuikin pitemmältä.

Tämä mainitsemani ”tiesulku”  ei muuten ollut niin askeettinen kuin voisi kuvitella.Tien varteen oli tuotu kohtuullinen kasa kelorunkoja ja niistä oli tehty nuotiopaikalle penkit joten poliiseilla ja joutilaammilla metsähallituksen henkilöstöllä oli tilanteen rauhoituttua ihan lokoisat oltavat.

Tätä tapausta en itse huomannut vaan työnjohtaja kertoi sen myöhemmin minulle.

Ylen toimittaja Ari Rautio oli tullut tekemään juttua kiistasta,tarkoituksenaan haastatella yhtä tai useampaa metsuria.Saattoi olla että häntä ei oltu päästetty ajamaan autolla leimikolle mutta hän kuitenkin lähti tiesululta hiihtämään suon yli leimikolle.(80-luvun lopulla toimittajien varuste- arsenaaliin kuului siis ainakin poliisin virkapuku ja sukset.)

Pahaksi onneksi minä satuin olemaan hakkaamassa juuri siinä suon reunassa.Olin aamupäivän kuluessa onnistunut joko katkaisemaan tai sahaamaan kiveen kaikki mukana olleet ketjut.Parhaan niistä olin teroittanut moneen kertaan mutta ei siitä hyvää tullut.Joten sahailla kihnutin puolitylsällä terällä poislähtöä odotellessa ja saattoi olla että tuli lausuttua muutama ruma sana vähän kovemmalla volyymillä.

Ari hiihteli hiljakseen palstaani kohti ja samalla selosti tilannetta nauhuriin.Epäilen että toimittajaa oli hiukan valistettu tiesululla koska hän siinä lopulta oli todennut että taitaa kuitenkin olla viisainta kääntyä takaisin.Hän hiihti takaisin tiesululle ja oli kysynyt työnjohtajaltamme että onko se tuo metsuri oikeasti vaarallinen?Tuo juttu kyllä tuli myöhemmin radiosta vaikka haastattelut jäi tekemättä.

Jos pieni vertailu nykypäivään sallitaan niin tämä Youtube-kuuluisuutta saavuttanut kiroileva Hyrynsalmelainen motokuski on ihan hyvätasoinen amatööri mutta alan ammattilaiseksi tunnustetaan vasta sitten kun parkkiintunut Ylen toimittajakin ottaa jalat alleen.