Peltoviljelykset ovat hyvän ystäväni.

Koivuja ei yhtään heinätty, pieni osa Pice abies-kuuselle istutetusta on heinätty ja Serbiankuusista kaikki heinätty 2-3 kertaa.

Kotimaista kuusta pelasti saunakukka, Peltosaunio. Nousee viljelemättömään peltoon primäärikasvina. Kapea lehti, ei varjosta  Ei huoli myyrät ja pidättää vähät lumet Lounais-Suomessa talvisuojaksi.

Ero äestettyjen koivun peltoistutusten ja pallekyntöön istutettujen välillä on murskaava.

Tammet, jalavat, vaahterat ym pitää istuttaa kuusen taimista tehtyihin suojaruudukkoihin.

Omorican ongelma on kevätahava.

Sorry, tuli vähän pitkä vastaus…

Tässä nyt parina vuonna vanhojen peltoheittojen kanssa taistelleena sanoisin, että jos vain suinkin mahdollista, niin peltoa kannattaisi pitää viljalla muutama vuosi monivuotisten rikkakasvien heikentämiseksi ennen kuin istuttaa mitään.

Myrkyt ovat kivoja asioita enkä varmaan enää lähtisi ilman niitä mitään tekemään.

Mättäitten on varmaan hyvä olla mallia Sahala, tuskin voivat olla liian isoja, jos maa on rehevänlaista.

Kannattaa rehellisesti sanottuna istuttaa riviin ja kepittää rivien päät, ja jättää ajouranpaikat valmiiksi.

Tuo pallekyntö voi olla ihan ok muokkausmenetelmä, mutta voi käydä niinkin, että asian oikeasti osaavaa kyntäjää ei löydy. Ylipäätään pallekyntö taisi toimia luotettavasti vain tilanteissa kun pelto oli ollut viljelyssä kyseiseen viimeiseen kyntöön asti. Jos peltosi on ollut pitkään viljelemättä, niin saattaa käydä niin, että kovinkaan kaunista palletta ei sitkeän juurimassan seurauksena synny.

Itse ottaisin tuossa ehdottomasti aikalisän, eli välivuoden valmistelua varten. Vesakko matalaksi, jos sitä on, aikaisin keväällä tai vaikka nyt heti ja kesä-heinäkuun vaihteessa ruiskutus glyfosaatilla 6litraa/ha ja vettä 200litraa/ha. Samalla laittaisin bortrackin 15litraa/ha. Myöhemmin syksyllä sitten se pallekyntö jos olet varma kyntäjän osaamisesta tai mieluummin naveromätästys. Laikkumätästys tuottaa pellonmetsityksessä erittäin helposti ”kuoppamätästystä” ja kulkeminen on sitten hankalaa hyvin pitkään. Jos on hienoa hiesua, niin mätästys mieluummin keväällä ”kuumana ketjuna” niin että istuttamaan pääsee heti. Voi olla, että kesäkoivukin toimisi, siinä tapauksessa mätästys kun taimet ovat kuvion laidalla ja istutus heti sen perään. Hieno hiesu voi kuivua aikamoiseksi betoniksi keväällä jos mätästys on tehty syksyllä.

Glyfosaatin avulla saat juolavehnän ja muun ryönän juuriston maatumaan ja mätästys onnistuu paremmin. Keväällä sen kanssa tuhtaaminen ei oikein onnistu. Paras teho saadaan heinäkuun alussa, tätä on oikein tutkittukin silloin muinoin kun peltoja enempi paketoitiin.

Vanhanajan lautasaura toimii tuommoisessa paikassa melko hyvin, jos sellainen vielä jostain löytyy.