Ei tietääkseni, mutta Metsän jatkuva kasvatus on uusin. Jokaisen kannattaa se lukea, jotta ymmärtää markkinointia.
RR: ”Ymmärsin Gla toki asiayhteydessä mitä tarkoitit. Erkin kirjaa en ole lukenut, enkä aio lukeakaan. Minusta kettingillä itsensä koneesee sitoen on jo kauan sitten aktivistit hääränneet, joten se ei mitään uutta ole.”
Tuossa kirjassa ei laiteta kahleita metsäkoneeseen. Kannattaa nyt lukea, jotta tiedät, mistä täällä puhutaan ja mitä kritisoidaan. Löytyy varmaan jokaisesta kirjastosta, ei tarvitse ostaa.
”Tarkoittamasi yliopistotason tutkimus jäi askarruttamaan. Mitä mahdoit sillä tarkoittaa? Jotain sormiharjoituksia – vai mitä?”
Muistatko Annukka Valkeapään työn Helsingin yliopistossa? Muistatko, miten siinä saatiin tulokseksi, että 69% hyväksyy vanhan metsälain aikaisen tavan kasvattaa puustoa. Samassa opuksessa saatiin toinenkin tulos, jonka mukaan 69% vastustaa avohakkuita.
Arvaa, kummasta tuloksesta lähti lehdistötiedote kaikkiin Suomen medioihin ja miten tulos uutisoitiin. Arvaa myös se, mistä Annukka Valkeapää sai työpaikan.
Minua hämmästyttää tuota taustaa vasten vain se, ettei yliopistotason tutkimuksessa edellytetty analyysiä tästä asetelmasta, jossa 69% + 69% = 100% (poislukien eos vastanneet).
Vähän tuoreempi tutkimus Jyväskylästä, jonka mukaan metsien monikäyttöisyys edellyttää jk:n osuuden nostoa 75 prosenttiin. Tällainen tulos saatiin mallinnettua. Sekin pääsi otsikoihin.
Noiden tutkimusten tärkein tehtävä on tuottaa lööppejä, joilla muokataan ihmisten mielipiteitä metsätaloudesta. Muutama kunta ja seurakunta onkin jo päättänyt siirtää metsänsä jatkuvaan kasvatukseen. Taatusti jokaisella noista on talousongelmia. Mutta kun päättäjille sopivasti asioita kerrotaan, on maallikolle inhimillistä uskoa jk-porukan markkinapuhetta enemmän kuin alan ammattilaisten ja metsäteollisuuden näkemyksiä. Toki niihin liittyy ongelmia, mutta jk-jutun ongelmat on vasta edessä. Sitä ei nämä päättäjät tajua.
”En ole ollenkaan varma, onko oikea lähestymistapa metsänomistajan kannalta sellaisen vastakkainasettelun lietsominen, mitä täällä ilmenee.”
Avaa nyt jo silmäsi ja näe, missä vastakkainasettelua tehdään. Minäkin kasvatan metsiä osittain erirakenteisina, mutten puhu jk:sta, koska jatkuvuutta ei siinä menetelmässä ole.
Älä Gla lue kaikkea hölynpölyä, niin ei tarvitse panikoida ja pahoittaa mieltään. Pitää ajatella omalla päällä, jos kokemusta ja tietotaitoa on ja toimia sen mukaisesti.
Minulle on tasan yhdentekevää kuinka joku yksityinen, kunta tai seurakunta metsiään kasvattaa. Metsätalous on kunnille muutenkin mitäänsanomaton tulonlähde, jos ollenkaan. Syntymäkuntanikin metsät valtio olisi ostanut hyvään hintaan, mutta ymmärrys ei riittänyt myyntiin. Taloudellinen hyöty kunnalle olisi ollut päivänselvä. Eräälle Lapin seurakunnalle MHY:n asiantuntija ehdotti avohakkuuta ja metsänviljelyä, jonka kulut olivat selvästi suuremman kuin mitä kantorahatuloja oli avohakkuusta tulossa. Homma olisi ollut raskaasti tappiollinen seuraavat sata vuotta, mutta kun…
Kuten aiemmin kirjoitin, markkinat tulevat viimekädessä määräämään kuinka mennään ja se ratkaistaan muilla areenoilla kuin täällä lintukodossa.
Tällä hetkellä markkinoita yrittää ohjata tahot, jotka ei sinne kuulu. Jos vaan odotamme, että markkinat hoitaa, kohta sinunkin pitää rapotoida hoidostasi ja pyytää erikoislupa avohakkuulle. Tai sitten metsäsi rauhoitetaan. Erona kauhistelemiisi entisiin aikoihin on se, että päätöstä ei tee paikallinen piirilautakunta, vaan kasvoton eu-koneisto.
Olen ymmärtänyt, että selluteollisuuden ehdoilla täällä on metsäpolitiikkaa tähän saakka tehty.
Millainen rooli RR mielestäsi selluteollisuudella pitäisi olla? Pitäisikö palata entisiin aikoihin jolloin tukiksi kelpaamaton osa puusta jätettäisiin metsiin lahoamaan ja sahausjäte poltettaisiin ”rimahelveteissä?
Todellisuudessa selluteollisuus on tehnyt metsänkäsittelystä mielekästä. Kunnollisiin viljelymetelmiin alkaen jalostetusta siemenestä ja oikeaiaisista perkauksista kannattaa panostaa, koska harvennuspuulla on arvo ja tulevaisuudessa se saattaa olla hyvinkin merkittävä.
Metsänomistajan kannalta tärkeimmän tulon tuojan tukkipuun laatu saadaan korkeaksi, koska puut kasvatetaan jalostetuista siemenistä ja oikeassa tiheydessä. On ylevää katsella esimerkiksi kaksi kertaa harvennettua 45-vuotiasta kuusikkoa, jossa kasvaa vain tukkipuita verrattuna siihen, että yrittäisi temppuilla luonnon taimista tukkipuita. Ansio tästä kuuluu siis parjatulle selluteollisuudelle, jonka harvennuspuun tarve mahdollistaa tämän.
R.Ranta: ”Kuten aiemmin kirjoitin, markkinat tulevat viimekädessä määräämään kuinka mennään ja se ratkaistaan muilla areenoilla kuin täällä lintukodossa.”
Tuo on varmasti aivan totta, mutta RR:n olisi syytä itsekin siirtyä hieman ajassa eteenpäin. Tuoreessa muistissa kun on vielä voittoisa oikeustaistelu epäoikeudenmukaiseksi kokemastaan metsälaista. Entä jatkossa? Jos tässä uudenmassa EU:n ja serifikaattien määrittelemässä toimintaympäristössä kokisi itsensä väärinkohdelluksi, olisiko metsänomistajalla enää todellisia mahdollisuuksia hakea oikeutta itselleen?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.