Kuivuus ja pienaukot oli viimeksi sattuneiden kuusimetsien tuhojen suurimmat alkusyyt Keski-Euroopassa . Siihen jatkona kirjanpainajatuhot koska lämpimässä yhdessä kesässä kuusiporasukupolvia ehtii tulla useampia kuin ennen. Metsäpalot mm. Ruotsissa. Metsien huono hoito, mm. harventamattomuus ja kuivat kelit siinä yleensä pääsyinä palojen leviämiseen suurpaloiksi.
Lisätään tuohon Puukin tutkimuksen listaan. Melko varmana pandemiat, flunssat, kupat ja confessio fidei . Alla ( Luken näkemys.) alalaidassa tekijät lueteltuina ja äärioikealla alhaalla lähdeluettelo.
Kuten tutkimukset on osoittaneet, syyt on moninaiset ja se mikä kamelin selän kulloinkin katkaisia, ei ole vieläkään varmaa. Esim. Lapin osalta oli ristiriitaista, että herkkänä indikaattorina pidetty naava kasvoi valtoimenaan rajan itäpuolella – siis lähempänä päästölähteitä mutta ei kuitenkaan aivan tehtaiden äärellä. Toki selitys tähän on Suomen ylisuuri porokanta mutta silti.
Kiistämätöntä on kuitenkin se, että kaikki metsin kuntoa heikentävät asiat, jotka täällä on ansiokkaasti lueteltu, altistaa metsät myös muille riskeille. Kaikenlainen luonnon kunnioitus ja varovaisuus varmaan paikallaan. Ei nyt erityisesti ilahduttanut, kun tuossa 90-luvun alussa vielä rajan takana käytettiin kaivostoiminnassa ydinräjäytyksiä, joilla mm. Hiipinävuorta murskattiin reunastaan.
Keski-Euroopassa on myös syynä se, että kuusta on istutettu sellaiselle paikalle johon se ei kuulu. Metsäthän ovat siellä pääosin lehtimetsiä luontaisesti.
Kyllä todella ihmetyttää tämä harsuuntumispuhe aikanaan, ehkä sitä oli, mutta evät Suomen metsät tuhoutuneet, vaan voivat melko hyvin. Kasvu lisääntynyt roimasti sitten 1980-luvun. Toki riskejä on ilmston lämmetessä, muttei ehkä niin suuria kuin Venäjällä tai Ruotsissakin. Syynä Suomen metsien nuori ikärakenne ja tilkkutäkkimäisyys.
Menninkäisistä ja ilmastonsaasteiden vaikutuksesta saa olla mitä mieltä tahansa. Se, että meillä yksipuiolistettiin metsänhoito, kieltämällä jatkuvaan kasvatukseen perustuvat menetelmät, on ANTEEKSIANTAMATON häpeä Suomen metsähistoriassa. Paskantärkeät aivottomat pikkuvirkamiehet sitten laittoivat lukkoon niiden metsiä, jotka näkivät asian toisin. Täällä vielä joku KEHTAA PUOLUSTAA tällaista menettelyä – HÄVETKÄÄ!! Eikä tämä kannnaotto ole mitään menetelmää vastaan tai sen puolesta!
Erkistä ja hänen motiivestaan saa olla mitä mieltä haluaa, mutta on erinomaista, että on niitä, jotka uskaltavat oman asemansakin uhalla kyseenalaistaa. Eikä se ole ollut tässä tapauksessa aiheetonta! Maailmalla on runsaasti nytkin esimerkkejä valtioista, joissa takapuolen nuolijat eivät uskalla kyseenalaistaa – ne jäljet ovat pelottavia.
Ekin satuilu tontuista on hänen itsensä vakuuttama möläys olletikin selvin päin. Lehtileikkeen, jonka eräs Metsäkeskuksen mies näytti taannoin, oli kuvien kera juttua ”tutkijasta” pohjoisella kämpällä.
Pikkuvirkamiehen pökiöt ovat toteuttaneet vain lainlaatijan viirauksia, joita on ollut 60-70 luvulla muitakin.
Harvapa tietää, että se oli juuri sama satusetä, joka toi Suomeen ja aurautti Pyhätunturin ympäristön syväauralla – ihan vaan koemielessä.
Tosin olen RR:n kanssa samaa mieltä, että hattua pitää nostaa (ilman toisten panettelua ja räyhäämistä) niille, jotka rohkenevat tuoda keskusteluun toisenlaisen näkemyksen. Näinhän tekee myös Seppo Vuokko suhteessa omaan viiteryhmäänsä, ja siitä hattu pois päästä pitemmäksi aikaa!
Juicen sanoin
”On helppoa olla samaa mieltä
On helppoa olla mieletön
Vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä
Ja oikaisee läpi metsikön”
Reimalle tiedoksi, että demokratiassa vaaleilla valitut kansanedustajat säätävät lait ja ne pikkuiset virkamiehet valvovat niiden kansan valitsemien viisaiden edustajien säätämien lakien noudattamista niillä sanktioilla, joita nämä viisaammat ovat määränneet.
Reimalle myös tiedoksi, että tämä hänen kovasti kehumansa tutkija olisi halunnut ”isompaa velttaa” Tuntsan paloalueen käsittelyyn, jotta lopputulos olisi ollut toteutunutta parempi. Kansan syvät rivit ovat kertoneet, että kun em. herran nimitysasiat eivät sitten sujuneetkaan hänen toivomallaan tavalla, ”kelkka” kääntyikin ihan toiseen suuntaan näissä mh-asioissa…
Kirkkoherra ajeli kirkonkylällä pyhäaamulla ajatuksissaan polkupyörällä vähän holtittoman näköisesti. Saarnan valmistelu oli jäänyt vähän viimme tippaan. Nimismies pysäytti toruen kirkkoherran ja kysyi, että kuinka te tuolla tavalla ajelette. Kirkkoherra: ” No kun minä vähän juttulelin tuon yläisän kanssa. Siihen nimismies tokaisi, että minä annan teille sakon. ”Ei kahta raavasta miestä saa ajaa samalla polkupyörällä”
Tarina kertoo. että Isojoella oli aikanaan tällainen ankara nimismies. Ei hän ”laittomuuksia” tehnyt, mutta hän meni lain kirjaimen ylärajaa.
Voisin kertoa sinulle mettämiäs runsaasti esimerkkejä, omakohtaisiakin, kuinka valovuosien päässä toisinaan tämä lain kirjaimen ylä- ja alaraja on. Jos sinun hermot kestää, niin jatkan vähän vielä aiheesta paremmalla ajalla.
Yksinkertaisilta näyttävät asiat ovat syvällisesti tarkasteltuna usein tavattoman monimutkaisia. Mitä enemmän tietää, sen enemmän tietää, mitä ei tiedä. Kuinka paljon me lopulta tiedämme puiden sielunelämästä. Rippuu varmasti tarkastelun tasosta.
Erkki on lähinnä nimi tälle ns. jatkuvalle ksavatukselle. Syyt ja henkilöt taustalla ovat huomattavasti moniulotteisempia. Tiukkaa tekee ns. mettämiähille – voin vain ihmetellä.
En tiedä mihin asioihin tällä viitataan, mutta Ekihän oli Metlan metsänhoidon osaston professori 1980-luvulla. Onko enää mitään parempaa virkaa mihin voisi edetä? Professoreilla oli silloin paljon enemmän valtaa kuin nykyisin. Metlassa tehtiin sitten uudelleenorganisointia osaksi juuri Ekin takia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.