Alkanut hirvenmetsästys vähentää ymmärrettävävistä syistä keskustelijoita palstalta.
Olisi mielenkiintoisa kuulla illalla, miten paljon hirviä on nyt näkynyt, ja paljonko niitä on tänään kaatunut.
Kuten ”suorittava” tuolla edellä kertoi, niin vuosittaiset hirvikannan vaihtelut jonkin porukan alueella voivat olla todella suuria. Näyttäisi ettei asiaan ole aina vaikutusta metsästyksen määrällä. Jokuja vuosia sitten meidän porukan alueella nähtiin yhtenä viikonloppuna ainakin 20 eri hirveä, joista kaadettiinkin viisi. Seuraavana viikonloppuna olivat metsät lähes tyhjiä. Tuntui, että omatkin hirvet olivat hävinneet tuon lauman mukana. Tänä vuonna lokakuussa metsät suorastaan vilisivät hirviä. Kun johonkin mäkeen päästettiin kolme koiraa, niin pian oli jokaisen edessä hirvi. Nyt metsät näyttävät aika tyhjiltä. Varmaan pedot saattavat vaikuttaa, mutta luultavasti on muitakin syitä taustalla. Mitä? Sitä ei taida kukaan tietää.
Visakallolle vastaisin, että hirvivahinkojen korvausten siirtyminen vakuutusyhtiöille olisi vasta tosi kallista metsänomistajille. Tietysti vakuutusmaksut nousisivat vähintäänkin korvausten ja yhtiöiden kulujen verran. Vakuutusmaksuja joutuisivat maksamaan myös sellaiset metsänomistajat, joilla ei ole mitään hirvituhoriskiä. Eikä vakuutusyhtiöitä pätkääkään kiinnostaisi vähentää hirvituhoja. Niiden lisääntyminen saattaisi päin vastoin lisätä kiinnostusta vakuuttamiseen ja sitä kautta lisätä yhtiöiden tuloja. Jotta nykyiset metsävakuutusmaksut olisivat edes jossain määrin kohtuullisia, niin omavastuut ovat yleensä 500 eurosta ylöspäin. Tätäkin kautta saattaisivat pienempien vahinkojen kärsijät jäädä vielä huonompaan asemaan kuin nykyjärjestelmässä.
Nykyinen korvausjärjestelmä on järkevin mahdollinen. Korvaukset tulevat vahingon aiheuttajilta. Asia erikseen on, miten korvaustapahtuma hoidetaan. Siinä olisi epäilemättä kehitettävää.
Suuntaus tahtoo nykyisin olla, että valtio vetäytyy vastuistaan, ja vakuutusyhtiöt tulevat tilalle. Liikenteen hirvivahingoissa näin jo tapahtuikin. Olen melko varma, että hirvien aiheuttamien metsävahinkojen osalta käy kohta samoin. Kaikissa vakuutusmaksuissa on ominaisuus, että niitä joutuvat maksamaan myös ne, jotka eivät vahinkoja kärsi. Kyllähän vakuutusyhtiöiden korvausvelvollisuus on ainakin työpaikoilla saanut paljon hyvää aikaan. Työtapaturmia satuu nykyisin enää murto-osa entisestä. Kaikkien vakuutusten maksajien yhteisvastuullisuus myös hirvivahingoista laittaa ajattelun uusiksi sopivan hirvimäärän suhteen. Pitää muistaa, ettei hirvenmetsästys ole kenellekään Suomessa elinkeino, vaan harrastus. Mikään harrastus ei saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa ja vahinkoa kenellekään. Hirvenmetsästys on tässä mielessä outo jäänne menneisyydestä.
Kannattaa taas kerran todeta, että hirvenmetsästäjät pitävät hirvikantaa kurissa eivät sitä kasvata. Sekin kannattaa todeta, että valtaosa hirvenmetsästäjistä on myös metsänomistajia.
Hirvituhon osalla valtio ei ole vastuussa vaan hirvenmetsästäjät kaatolupamaksuillaan.
Esimerkiksi myyrätuhojen osalla on täysin luonnollista, että metsänomistaja voi harkita ottaako vakuutuksen tai, koska myyriltä enempää kuin niitä saalistavilta ei saa korvauksia. Valtion sotkeentuminen asiaan onkin aivan turhaa. Oli varsin omituista, että suuremmassa myyrätuhossa vastuu oli valtiolla pienemmässä metsänomistajalla tai hänen vakuutusyhtiöllään.
Timppa taas kerran oikein revittelee: …valtaosa hirvenmetsästäjistä on myös metsänomistajia… Kunpa olisikin. Olisi hirvikanta alle 5000 tässä maassa. Meillä on sentään miljoona (1000000) metsää omistavaa. Siitä joukosta massiiviset 40000 harrastaa hirvenmetsästystä. 4% metsänomistajista.
#”Mikään harrastus ei saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa ja vahinkoa kenellekään. Hirvenmetsästys on tässä mielessä outo jäänne menneisyydestä.”#
Valitettavasti ilman tätä ”outoa jäännettä ” suomalainen metsätalous olisi suoraan sanottuna kusessa . Hirvien elinolosuhteet ovat parantuneet valtavasti nykymuotoisen metsätalouden myötä . Vanha , sodan käynyt konkariporukka , onnistui jollakin tapaa pitämään hrvikannan kasvun aisoissa , mutta usean tekijän yhteisvaikutuksesta hirvikannan kasvu karkasi vuosituhanen vaihteen tietämillä hetkeksi hallinnasta . Tehostetun pyynnin tuloksena hirvistä tapettiin kuitenkin onnistuneesti puolet pois . On huomioitava , että vastaavasta tilanteesta ei kenelläkään ollut aikaisempia kokemuksia . Nyt ollaan viisaampia .
Rajan toisella puolella , Ruotsissa , hirvi on huomattavasti isompi ongelma.
Ongelma olisi täälläkin , jos hirvi jätettäisiin muutamaksi vuodeksi
rauhaan . Hirvitiheydet olisivat kymmenissä tuhannella muutamassa vuodessa . Suomessakin on muodostunut jo alueita , joille ei pystytä luomaan riittävää metsästyspainetta . Hirvien yllättävä lisääntyminen joillakin seuduilla johtuu enemmänkin edellämainitusta , kun muutosta maamme rajojen ulkopuolelta . Tilanne jatkuu samansuuntaisena maaseudun autioitumisen myötä . Ylikuormitetut maaseudun asujat eivät ehdi metsälle . Avun on tultava muualta .
Hirvikanta ei pysy kurissa hurskaita unelmia kannattelevilla kirjoituksilla .
Tarvitaan tekoja ja lihaa luuta ja verta niitä tekoja tekemään .
Timppa meinaa ettei hirvestäjät kantaa kasvata. Olen täysin eri mieltä, kyllä kasvattavat ja hyvin tietoisesti sitä tekevätkin. Apunaan tietysti koko riistaorganisaatio. Mutta ruohonjuuritasolta eli metsästäjästä se kaikki lähtee. Lupia haetaan alhaalta ylöspäin eli suoraan metsästäjät hakevat omalta katto-organisaatioltaan. Joka ei voi mitään sille ettei lupia sieltä kannolta haeta kuin liian vähän. Näin minulle on kyseisestä organisaatiosta vakuutettu.
Tuire nygrenin väitöskirjasta: …Ensimmäiset kirjalliset tiedot hirvistä ovat peräisin 1500-luvulta. Lajin levinneisyysalue lienee ollut tuolloinkin koko maan kattava, mutta kooltaan kanta oli vaatimaton… Silloisissa oloissa sudet pitivat kannan ekologisesti oikealla tasolla, vaatimattomana.
1500-luvulla on kovin vähän ollut riistakolmio laskentoja saatikka nykyisiä menetelmiä. Lentolaskentoineen etc.
Metsän käyttökin on ollut täysin erilaista nykyaikaan verrattuna. Jokunen kaski ehkä kaadettu. Hirvet on kaadettu miten on saatu. Susiturkki päällä lylyllä ja kalhulla lykkien, keihäällä tai jousella.
Mennäänpä vielä ajassa taaksepäin , aikaan , jolloin Vuoksen vesistö syntyi…
Arkeologinen luuaineisto puolestaan paljastaa, että hirven merkitys saaliseläimenä oli uudessa kulttuurissa merkittävästi suurempi aiempaan tai myöhempään kulttuuriin verrattuna. Muutosten taustalla vaikutti mahdollisesti myös alueen nykyisenä valtapuuna olevan kuusen leviäminen idästä likimain samanaikaisesti.
– Muodostuu kuva siitä, että pioneerikasvillisuus vesijättömaalla kasvatti hirvipopulaatiota, ja tämä houkutteli alueelle uusia tapoja käyttävää väestöä sekä mahdollisti väestömäärän kasvun, Oinonen kertoo.
Tyypillisen kampakeraamisen kulttuurin leviäminen Saimaan alueelle liittyy laajempaan Suomen kivikauden väestömaksimiin eli vaiheeseen, jolloin ihmismäärä oli runsaimmillaan. Uusi kulttuuri oli huipussaan pari vuosisataa ja taantui samaan aikaan, kun ekosysteemi muuttui kohti vanhoja ja kuusivaltaisia metsiä, joissa hirven elinolosuhteet eivät enää olleet yhtä hyvät kuin tuoreella vesijättömaalla.
….eli olosuhteiden muutos aiheutti edellisen hirvikanan ”räjähdyksen ”.
Samansuuntaisen kehityksen tuloksena hirvien määrä lähti kasvuun 1960 luvun jälkeen .
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.