Täällä koivu kasvaa niin nopeasti ettei pakuri ehdi siihen tarttua ennen päätehakkuuta. Jos pakurikoivun löytää, on hakkuu ehdottomasti liian myöhässä. Täytyykin laittaa kohta koivuhakkuut käyntiin. 25 ha vanerikoivikkoa aukoksi erikoistyvineen ja joitain harvennuksia päälle.
Tuli pakurista sittenkin muistoja mieleen. Naapuri antoi ilmaiseksi puolilahoja koivuja minulle polttopuuksi traktorikuormallisen. Huomasin niiden olevan pullollaan pakuria ja keräsin ne talteen ja myin välittäjälle. Reilu 8000€ tuli sen päivän työstä nettoa ja klapit vielä tietenkin päälle.
Opiskelen taas luonnonvara-alalla. Sain luvan työnantajalta ottaa luonnontuotteita omaan koekeräily- ja valmistuskäyttöön koulua varten. Ei kaupallisesti toimien.
Löysin 1,6 kilon pakurin. Pilkoin kirveellä. Sitä mustaa pintaosaa jäi 550 grammaa ja kuivattuna se 330 grammaa. Loput meni ns. haaskuuseen 🙁 Oli hankala löytää oikeaoppista käyttöä, eli otetaanko vain musta kuori talteen vaiko se ruskea osakin. No, puukolla työstin mustat osat, pilkoin ja kuivuriin sekä osa murskaksi osa jauheeksi.
Ne vaaleanruskeat osat, joissa näkyi rihmastoa, annoin kuitenkin koekäyttöön parille opiskelukolleegalle, jotka voivat halutessaan koettaa ympätä omaan kotikoivuunsa omalla vastuullansa. Toki voi iskeä muukin laho, kun runkoa rikkoo. Kokeilisin itsekin moista poikkitieteellistä, mutta ei ole omia kotikoivuja 🙂 Odottaa saa 5-10 vuotta ja jos ei pakuri kasva niihin, iskenee muu laho, kun reikiä koivuun tekee. Kelpaahan sellainen koivu sittenkin vähintään polttopuuksi tai pikkulinnuille monimuoto kolo/pesäpuuksi (jos ei kauhean lähellä rakennuksia).
No joo, löysin sitten nettiä kahlaamalla n. 300 sivuisen kirjan; on ilmeisesti ihan painotuote mutta PDF tiedostonakin.
Siinä oli selkeästi, että tieteilijät ovatkin kiistelleet, kuuluuko kerätä vain hiilenmusta aines vaiko koko pakuri.
Lopputulema on, että kummatkin osat sisältävä monenlaisia vaikuttavia ainesosia ja molempi parempi. Eli voi tosiaan erottaa mustan kuoren- vahvempi ja vaalean sisuksen- miedompi maku.
Itse koitan vielä kerran ihan laimeana keitoksena pakuria. Aiemmin olen saanut vahvoja oireita. Jospa olen vaan liian tuhtina liuoksena nauttinut.
Ai niin se 300 sivuinen tiedosto, mistä löysin, että käytetään koko pakuria: löytyy kuukkeloimalla: ** Jaakko Halmetoja Pakurikääpä– Opas lääkinnällisten sienten maailmaan ** sisältää myös yleistietoa lakkakäävästä ym.
Tunnen itseni jo rikkaaksi, kun noin iso pussi kuivattua pakuria omissa hoteissa =D
Ja pettuakin olen tehnyt, sitä rouheena 5.5 dl. Kaikkea sitä omavaraisuuden eteen tekeekin. Perinnetaitoja kenties?
Uskoisin minäkin pakurin voimaan. Hyvän makuista juomaa siitä saa tai purua kahvin sekaan laittamalla.
Vaan saan hirveitä oireita siitä, hikoilu, sydämentykytys, ihottuma. Niin olen sitten tuttaville vienyt, jos on vastaan tullut, ken nyt on halunnut pienen möykyn vaivoihinsa. (maanomistajan lupa on).
Kaikenlaista kausi-luonnontuotetta voisin kerätä keskitetysti; suopursu, kihokki, pakuri, sienet. Mutta päätyö haittaa kovasti *harrastuksia*. Ehkäpä eläkeellä järjestäytyisi kerämään em. luonnontuotteita, jos kuntoa rittäisi. ***
On se oikeasti superfoodia ja funktionaalinen elintarvike ja mitä näitä nykyadjektiiveja onkaan.
Osa ihmisistä on allerginen sille, osa sienille, siitepölyille ym.
Vielä allergisempi olen kuusen pihkalle, en siedä ollenkaan pihkavoidetta. Se aiheuttaa päiväkausien kutinan, ihottuman ja kerran iski pahempi tulehdus siihen kohtaan, mitä hoidin aluksi kuusenpihkavoiteella.
Pakuria on tutkittu paljon mutta en tiedä mikä siinä on se ainesosa, mikä voi allergisoida. Mutta jos tälläkin kertaa pakurijuoma alkaa aiheuttaa sivuvaikutuksia, jätän se sitten ainiaaksi pois. Toki voin kerätä ja käsitellä, siitä ei tullut haittoja.
Muuten, kissaparalla on punkinpuremasta paha rupi jota raapi ja vähän tulehtuikin. ELL sanoi, että kissallekin ja muille eläimille käytetään pihkavoidetta. Hyvin parani mutta katti repi sen taas. ELL ajoi karvat siltä kohdin niin nyt salva pysyy paremmin ihossa. Kissalle laitan kuusenpihkavoiteen hanska kädessä. Ekan kerran laitoin ilman ja kyllä kutisi oma sormi. Kissalle se käy ilman oireita ja hyvä juttu. Ei tarvitse turhaan antibiootteja.
Kisun korvahuuhde on niin ikään pihkapohjainen. Ennen lykättiin suoraan kortisonihuuhde, jos korva oli helposti likaantuva. Lemmikkien hoidossakin luonnontuotteet näemmä on jo valtavirtaa- hevosille pihkajuttuja on myös.
Apteekissa myydään Abilar-pihkavoidetta 10 g:n tuubissa. Ei ole halpaa. Samanlaista tuotetta saa jos kerää kuusen pihkaa ja sulattaa esim. valkovaseliinin kanssa puolet-ja puolet.
Pakurista saa melko ärhäkkää teetä. Keväällä iskin isohkon pakurikäävän irti koivusta ja keittelin sitä ainakin 10 eri kertaa kattilassa kokonaisena; pari litraa teetä per keittokerta. Tee oli mustaa ja väkevää. Ei tarvi ainakaan mitään sinistä pilleriä käyttää, jos on pakuriteetä . Niin kauan voi kääpää tai sen osia/jauhetta keittää kun tummaa väriä irtoaa.
Jos on mahdollisuus kerätä pihkaa, niin se tosiaan säilyy minigripissa ikuisuuksia, pakastettuna vielä pidempään. Kotikonstein voi salvaa väkertää- sekin säilyy pitkään.
Abilar tosiaan kallis ( 13,45 € 10ml) mutta ostin kisulle silti sen samalla apteekkikäynnillä kuin muutakin. Kädet täynnä muuta työtä…
Pihkakilosta maksetaan jotain 5 € kilolta, ja viilletystäkin kuusipuusta voi saada max. 100 gr kesän aikana, eli kymmenen puuta pitäisi viottaa saadakseen 5€ kesän työstä ja puusto hakattava viim. seuraavan vuonna pois.
Pakuri sentään möykky usein kilon pari jopa enemmän. Vaan enpä ole myymässä mitään. -kouluharrastuksia-
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.