”wanhajätkällä” olisi varmaankin paljon antamista myös kirjoittamalla kokemuksistaan. Paranemista ja uudestaan moton joustikkeihin 🙂

Toissa talvena klapin teossa karsin moton jäljeltä oksia rankatelineellä ja tartuin haalarin hihasta vetorullaan. Mummu käytti joistikkiohjattua klapikonetta ja vetorulla pyörähti aina uuden katkon syötöllä.
Onneksi mummu kuuli karjaisuni ja rulla ehti pyörähtää vain yhden katkaisuvälin. itse jäin hihasta kiinni ja hiha irtosi rullan taakse pyörähdyksellä.

Taphtumassa ehti mennä kyynärluu poikki. Asia korjattiin leikkauksella ja tueksi ruuvattiin titaanilevy.
Klapin tekoa jatkettiin sairaalasta pääsyn jälkeen, vasen käsi oli haalarin alla tuettuna ja oikealla kädellä pystyin täyttämään rankatelineen kuormaimella sekä sitten telineellä pyörittelemään pölkkyjä syöttörullalle.

Ihmisille mummu kertoi tekevänsä klapeja ja ukki vain pyörittelee pölkkyjä !

Tuosta Tanelin mainitsemasta kolarista myös tuli mieleen että onhan sitä jo tähän ikään neljä kertaa auton peltiä ympärillä rytistynyt eikä vielä mitään fyysistä vammaa. Kerran suora nokkakolarikin vastaan tulevan kaas. Lähti kuplavolkkari mutkaisella ja mäkisellä tiellä ohittamaan ja minä satuin olemaan se vastaantulija/vastaanottaja. En aivan kerinnyt alta pois vaikka ojaan yritin väistää. Se kyllä pelasti pahimmalta ja vain kuskinpuolen pyörä tuli jalkatilaan. Olihan siinä viikon nilkka vähän turvoksissa ja nivelsiteet kait lujilla. Mutta ainakaan mitään kestovaivaa ei siitäkään jäänyt. Tuuria on käynyt ja monesti.