Kyllä oon raevurin kanssa kuatuna jyrkässä rinteessä myös kannon piälle,aekasa mänöö siinä vatuloejessa ennenkun piäsöö ylös,henkee ahistaa ymm,taes pari luuta silloin murtua,kesti nelisen viikkoo ennenkun mänin töehin.

En ole varsinaisesti katkonut luitani, mutta kylkiluita on murtunut, en kyllä kerro missä. Jalkapöydästä on myös murtunut luita, enkä siitäkään ala muistelmia tekemään. Pari sorminiveltä on jäykistynyt tapaturman johdosta.

Mutta niinhän sanotaan, että jos ei mitään tee, niin ei mitään satukkaan.

Tuo puuntakusen toiminnan muutos hiihtosuoritukseen on aivan väärä valinta. Kyllä ihmisen kuuluu jalkojaan nostella oli ikää enemmän tahi vielä enemmän. Kun lopputulema noista hiihtoharjoituksista ilman suksia on että on turvallaan maton reunassakin. Meillä on liikkeen ovessa kolmen sentin kynnys ja se on pellistä kantattu. Ei ole päivän mittaan montakaan asiakasta jotka eivät sitä peltiä rämistele. Sisäpuolella on sitten se tavanomainen hälytin joka ilmoittaa asiakkaasta jos ollaan muissa esim. konttoritiloissa. Se räminä antaa hyvän ennakkovaroituksen kyllä mutta perin surullista. Onpa siinä pari ”krokseilijaa” vetänyt turvalleenkin. Siis, jalkoja ylös ikään katsomatta.

Suo-ojaan toinen jalka kymmenkunta vuotta sitten upposi,toinen jäi jäiselle penkalle,nivelsiteet revähti.Eräs automies sanoi,että parivuotta vaivaa ja niin asia oli.On ainoa kerta metsätöissä,että tapaturman takia paussia on pidetty.

Nivelrikot ne vaivaa kyllä minuakin vanhaa ukkoa. Molemmat polvet on ruopattu kierukoiden takia ja nyt lähestyy keinonivel toiseen – syy on sama kuin Wanhallajätkällä = luu hankaa luuta.

On pirullista kun tulee vanhaksi ja kankeaksi. Kävin keväällä tutkimassa yhden rumpuputken tilaa, kun se oli tukossa ja vettä niin pirusti. Siinä oli maassa jotain vanhaa kaapelia ja kenkä takertui siihen – Ei muuta kuin selälleen sinne kuravelliin! Kyllä se potutti ja toisaalta naurattikin, mutta surkeetahan se on.