Keskustelut Metsänhoito PÄÄSTÄÄNKÖ LATVUSTEN OHJEPITUUKSIIN HARVENNUSMALLEILLA

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 76)
  • PÄÄSTÄÄNKÖ LATVUSTEN OHJEPITUUKSIIN HARVENNUSMALLEILLA

    Metsänhoidossa katsotaan yleisesti, että elävän latvuston pituus tulisi olla 2. kehitysluokan jälkeenkin terveessä, hyvin kasvavassa ja elinvoimaisessa metsässä kuusella 60 %, koivulla 50 % ja männyllä 40 %.

    Mielenkiintoisesti nämä tavoitteet on jätetty tahallaan pois metsäkeskuksen metsänhoidon suosituksista (MHS), mutta esim. Stora Enso ne kyllä mainitsee omissa suosituksissaan.

    Minusta nämä latvuspituudet ovat tärkeä ja oikea ohje, joihin pitäisi pyrkiä. Jos oksat vielä riittävän valon avulla ovat tuuheat ja runsaslehtiset, puulla on hyvät mahdollisuudet kasvaa nopeasti.

    Iso ristiriita ja virhe on siinä, että harvennusmallien harvennusohjeilla näihin ei latvustopituuksiin ei päästä, ei sitten lähellekkään.

    En ole nähnyt yhtään nuorta metsää, jossa 1600  -1800 istutustiheydellä noihin pituuksiin olisi päästy kun MHS:n leimausrajasta on pidetty kiinni, eikä se ole minusta mahdollistakaan. Niin paha varjostus metsän sisälle syntyy ja näin kasvatamme hentoista riukuuntuvaa ja tupsulatvaista metsää, joka saa vielä melkoisen valoshokin ja kasvun notkahduksen EH:n jälkeen tuhoriskeistä puhumattakaan.

    Jos sen sijaan Sahalan Kartanon malliin istutetaan 1200 kpl/ha suuriin mättäisiin ja tehdään ensiharvennus heti kun pienen ropsin mitat harvennuspuissa täyttyvät, latvuspituudet voidaan pitää helposti. Tämä myös takaa valtapuiden kasvun kiihtymisen EH:n jälkeen.

    Seuraava väljenny s häämöttää jo alle 10 v sisällä, jotta em. latvuspituus pystytään säilyttämään. Näillä keinoin pääsemme kasvattamaan hyvin kannattavaa 3. kehitysluokan metsää tuoreilla pohjilla jo alle reilusti 30 vuotiaana, mikä ei suositeleuissa systeemissä onnistu ollenkaan.

    Harvemmalla taimikolla ja aikaisemmalla EH:lla varhaiskavatuksen biomassa jää hieman jälkeen tavanomaisen tiheästä taimikosta, mutta ero korvautuu moninkertaisesti kun parhaat valtapuut tuuheine latvuksineen alkavat pukata paksuja lustoja 2. ja 3. kehitysluokissa ja lähes kokonaan tukkikasvua kerryttäen.

  • Ammatti Raivooja

    Niitä mäntyjä on hyvä olla se 4000-5000 varhaisperkauksen jälkeen pelkästään sen takia, että saadaan taimikosta tasapituinen. Sitä pituuden tasoittelua se on ku otetaan liikapaksut ja liian ohuet pois. 2-3 metrisenä tiputetaan tiheyttä ja viimeisen säädön voi tarvittaessa tehdä 5-6. Jos on kylvömännikössä varhaisperkauksen jälkeen lähelle jäävää tiheyttä niin hankala saada myöhemmin tasavälein tasapituuksin, en lähtis ihan varhaisperkauksessa kovin harvaan vaikka ei olisikaan hirviä.

    Rehevä suo, 2000 mäntyä, siihen Ennakkoraivaus 25h, arvatkaa jäikö maanomistajalle muuta ku lasku ensiharvennuksesta? Se oli ku pateeta olisi leikannut. Et ei se ihan yksiselitteistä ole etteikö jossain kannattaisi 4000 mäntyä ja vähemmän ennakoraivausta. Mut tosiaan etelässä ehkä enemmän mahdollisuuksia.

    mehtäukko

    Missään ei ole ”virallisesti” esitetty käytössä olevien taimikoiden tiheyksien, harvennusmallien ja loppukasvatuspuustojen toimimattomia runkolukuja. Jos metsänomistajat eivät riittävästi huolehdi eri kl:n hoidoista toiminnassaan, eihän se pelitä odotetusti.

    Mallit tähtäävät kierto-aikaisen puunkasvun laatuparannukseen kohti kl 4:ää. Siten suht järeiden puiden korjuu muodostaa parhaan puukauppatilin myös määrillä. Tällä perusteella aloituksen teesit ovat jotain muuta kuin kannattavaa puuntuotantoa.

    A.Jalkanen

    Aloituksen teesit pyrkivätkin kai yhden puun tukkiosuuden maksimointiin, mutta niitä on oltava vielä päätehakkuussa riittävä määrä. Aloitus sopii koivulle ja lehtikuuselle parhaiten. Muilla puulajeilla aloitetaan nykyohjeiden mukaan eri strategialla: kuusella hieman tiheämmässä alkukasvatuksessa ja männyllä haluttaessa erittäin tiheässä. Kasvua tulee vain vihreästä elinvoimaisesta latvuksesta, ja jos oksien karsiutuminen pääsee vauhtiin, kasvu on alimmista oksakiehkuroista lopullisesti menetetty.

    Hyviä näkökohtia edellä liittyen raivauksen tarpeeseen: mitä harvempi kasvusto ja mitä rehevämpi kasvupaikka, sitä useampi raivaus ennen kaupallisia hakkuita.

    mehtäukko

    Kait jokainen tietää, että ”kasvu alimmista oksakiehkuroista” on tarkoituskin karsiuttaa tiheydellä ja harvennusmenettelyllä?! Vasta joku mainitsi pystykarsinnan. Mitäs merkitystä sillä on ja tiheyteen nähden?

    Ammatti Raivooja

    Jaa, tuossa aloitustekstissä ei mainita, mutta oletin, että kyse on tietysti kuusista. Kyllä kuusissa laatua lisää se, että terveitä oksia on alas asti.

    A.Jalkanen

    Aivan mehtäukko. Mutta ei ääripäät toimi metsässä, ei liika harvuus eikä liika tiheys. Aloittajan mielestä nykyiset harvennussuositukset johtavat liialliseen tiheyteen. Oksat kyllä karsiutuvat hyvin mutta tukkipuun tuotos vähenee ja harvennuskertoja tarvitaan enemmän. Siksi hienoinen (!) tiheyden alennus voisi olla paikallaan. Kuusella tulee pyrkiä lyhyempiin kiertoaikoihin kuoriaisriskin vuoksi. Männylläkin heti kun hirvivaara on ohitse; saadaan riittävä poistuma enskaan ja voidaan jatkaa haluttaessa kiertoaikaa kun puusto on tuottava. En tiedä mitä hienoinen tarkoittaisi tarkalleen, sen voisivat suositusten tekijät pohtia.

    Panu

    Ymmärrän Veli-Jussin aloituksesta, että 1200/ha koskee myös mäntyä, koska muuta ei mainita. Veli-Jussi voi täsmentää jos näin ei ole.

    Omien kokemusteni mukaan 2500/ha varhaisperkauksesta lähtien riittää pitämään männyn oksien paksuuskasvun sopivasti kurissa. Eri asia on, jos tavoitellaan huippulaatua (josta ei ainakaan nyt makseta lisää), jossa tyvitukin oksapaksuus on olematon.

    mehtäukko

    Oksanpaksuus, poika-oksat ja oksakiehkurat ovat mukana laadutuksessa muissakin kuin huippulaatujen tukissa. Aloituksessa ei mainita puulajeista.

    Kun nykymallit on optimoitu numeroiden ja laskelmien perusteella esitettyihin tiheyksiin, olisi kynäniekkojen esitettävä uutta dataa tuekseen. Muutoin höpinät latvusten ohjepituuksista ovat tuuleen huutoa.

    Visakallo

    Jos männyn kasvatuksesta puhutaan, ja ollaan puulajille tyypillisillä karuilla maapohjilla, ei suurta runkomäärää ja suurta tukkikertymää pysty ainakaan kohtuullisessa ajassa yhdistämään. Harvennuksilla runkoluku on säädettävä maapohjalle sopivaksi, eli riittävän alas. Minulla on nyt kertaalleen lannoitettu 60-vuotias kylvömännikkö päätehakkuukypsä. Olin sitä poikasena muiden mukana kylvämässä hyvin karuun ja kivikkoiseen maahan.

    Panu

    Miten Visakallo määrittelet tuon päätehakkuukypsäksi?

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 76)