Niitä mäntyjä on hyvä olla se 4000-5000 varhaisperkauksen jälkeen pelkästään sen takia, että saadaan taimikosta tasapituinen. Sitä pituuden tasoittelua se on ku otetaan liikapaksut ja liian ohuet pois. 2-3 metrisenä tiputetaan tiheyttä ja viimeisen säädön voi tarvittaessa tehdä 5-6. Jos on kylvömännikössä varhaisperkauksen jälkeen lähelle jäävää tiheyttä niin hankala saada myöhemmin tasavälein tasapituuksin, en lähtis ihan varhaisperkauksessa kovin harvaan vaikka ei olisikaan hirviä.

Rehevä suo, 2000 mäntyä, siihen Ennakkoraivaus 25h, arvatkaa jäikö maanomistajalle muuta ku lasku ensiharvennuksesta? Se oli ku pateeta olisi leikannut. Et ei se ihan yksiselitteistä ole etteikö jossain kannattaisi 4000 mäntyä ja vähemmän ennakoraivausta. Mut tosiaan etelässä ehkä enemmän mahdollisuuksia.

Aloituksen teesit pyrkivätkin kai yhden puun tukkiosuuden maksimointiin, mutta niitä on oltava vielä päätehakkuussa riittävä määrä. Aloitus sopii koivulle ja lehtikuuselle parhaiten. Muilla puulajeilla aloitetaan nykyohjeiden mukaan eri strategialla: kuusella hieman tiheämmässä alkukasvatuksessa ja männyllä haluttaessa erittäin tiheässä. Kasvua tulee vain vihreästä elinvoimaisesta latvuksesta, ja jos oksien karsiutuminen pääsee vauhtiin, kasvu on alimmista oksakiehkuroista lopullisesti menetetty.

Hyviä näkökohtia edellä liittyen raivauksen tarpeeseen: mitä harvempi kasvusto ja mitä rehevämpi kasvupaikka, sitä useampi raivaus ennen kaupallisia hakkuita.

Jaa, tuossa aloitustekstissä ei mainita, mutta oletin, että kyse on tietysti kuusista. Kyllä kuusissa laatua lisää se, että terveitä oksia on alas asti.

Ymmärrän Veli-Jussin aloituksesta, että 1200/ha koskee myös mäntyä, koska muuta ei mainita. Veli-Jussi voi täsmentää jos näin ei ole.

Omien kokemusteni mukaan 2500/ha varhaisperkauksesta lähtien riittää pitämään männyn oksien paksuuskasvun sopivasti kurissa. Eri asia on, jos tavoitellaan huippulaatua (josta ei ainakaan nyt makseta lisää), jossa tyvitukin oksapaksuus on olematon.

Jos männyn kasvatuksesta puhutaan, ja ollaan puulajille tyypillisillä karuilla maapohjilla, ei suurta runkomäärää ja suurta tukkikertymää pysty ainakaan kohtuullisessa ajassa yhdistämään. Harvennuksilla runkoluku on säädettävä maapohjalle sopivaksi, eli riittävän alas. Minulla on nyt kertaalleen lannoitettu 60-vuotias kylvömännikkö päätehakkuukypsä. Olin sitä poikasena muiden mukana kylvämässä hyvin karuun ja kivikkoiseen maahan.